Tänään oli taas sellainen aamu, jolloin Tuisku katosi. Päästin sen aamupissille ja kun oli töihin lähdön aika, koiraa ei näy, ei kuulu. Meän oli pakko lähteä töihin ja jättää herra juoksuillensa. Iltapäivällä se oli kotona oottamassa. Kyllä mie tiijän, että ei se kaukana ole kuuro parka, mutta kun ei kuule, niin eihän silloin voi totella. Tänään laitoin pojalle ruuan lautaselle ja kun käänsin selän Tuisku söi kaikki lautaselta. Niin jäi yksi perheenjäsen ilman ruokaa. Jotenki Tuiskusta on tullu niin vanhuuden höperö. Ei se ennen tuommosia ole tehny. Joku koirista on myös päättäny kuseskella yöllä kylpyhuoneeseen ja luulen, että se on Tuisku. On ihanaa omistaa koira.
-Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti