Kotona

Viime viikon olin viikkosafarilla ja ensi viikon vietän myös safarilla. Hienot on ilmat ja koirat nauttivat työnteosta. Peeta ja Nanuq ovat molemmat olleet mukana reissussa. Hoksasin, että olen saanu syötettyä Peetan pullasiaksi. Ennen joulua neiti oli niin ruipelo, että oikein urakalla olen antanu sille ruokaa ruokaa. Nyt kasvupyrähdys on ohi ja ruuantarvekin on hiukan pienentynyt ja sekös nyt neitissä näkyy. Nanuqia saa syöttää, eikä näy missään. Tällä hetkellä se ei ole mitenkään liian laiha, semmonen soppeli. Mutta parikertaa päivässä annan sille ruokaa sopatuksen lisäksi. Muillehan riittää kerran päivässä. Ehkäpä ensi viikolta tulee kuviakian otettua. Joten ensi viikonloppuun.
-Milla-

Maaliin

Roger Dahl voitti finnmarkslöppetin 1000km kilpailun! Sigrid oli toinen. Hän sai kurottua välimatkaa kiinni, muttei tarpeeksi. Dahl Saapui maaliin 22.12 ja Ekran 23.01. Olipas jännä kilpailu.
-Milla-

Jännitystä

Finmarkslöppetin loppu häämöttää. Tänä iltana saan jännittää nouseekohan minun suosikki Sigrid Ekran voittoon. Hän on nyt nousujohteisesti kakkosena ja ykkösenä olevan Roger Dahlin koirat olivat kuulemma tehneet viimisellä 50km:llä stopin ja kieltäytyneet juoksemasta. Nyt jännään saako Sigrid hänet kiinni. Kaikki riippuu nyt siitä, miten Roger saa motivoitua koirat juoksemaan maaliin. Lähellä ollaan. Rogerin koirat ovat jo liikkeessä, mutta mikä on vauhti. KIRI KIRI SIGRID!!!!! Olis hienoa jos molemmat kilpailut voittas nainen. Rogerin ja Sigridin välinen ero Jotkassa oli n 1,5h. Jotka-Alta on 50km, mutta väsyneillä koirilla silläkin matkalla voi tapahtua mitä vain.
-Milla-

Ulkoilemassa

Samaani, Saltti ja Tuisku kevätretkellä jäällä.

Mie tykkään sinusta Saltti.

Tuisku tuiskutuulessa.

Saltti /Sagaberran Oloneuvos ulkoilemassa jäällä.

Ihanat on kevätilmat houkuttelevat tuiskutievalaiset taas jäälle ulkoilemaan. Siellä on tilaa koirilla temmeltää.

Olen jännässä seurannut Finmarkslöppettiä ja nyt 500km kilpailun voittaja on tullut maaliin ja se oli nainen. Kakkonenki oli nainen. Suomalaiset valitettavasti joutuivat keskeyttämään. 1000km kilpailussa on vielä yksi suomalainen mukana. Meänhän piti lauantaina lähteä Levajoki suuhun kattomaan kisoja mutta oksennustauti iski, emmäkä voineetkaan lähteä. Harmi, mutta on se kilpailu ensi vuonnakin. Mennään silloin.

-Milla-

SOREL MUKLUK KENGÄT -74C, koko 10

Laitoin uudet sorel mukluk pakkaskengät huutonettiin myyntiin (harrastukset, erä ja retkeilyosastolla), jos jotaki kiinnostaa ostaa hyvät kengät. MYYTY!

VIIMEINEN SAFARIPÄIVÄ 10.3.

Koko viikon hienoin päivä. Aurinko paistoi ja kaikki nauttivat ajamisesta. Valitettavasti tämä oli safarin viimeinen päivä. Tänään meitä vastaan tuli yhteensä 30 koiravaljakkoa. Petra oli johdossa Jullan kanssa ja ohitukset sujuivat mallikkaasti. Olin tosi ylpeä molemmista johtajista, varsinkin Petrasta. Neiti on vielä niin nuori ja osaa jo mennä keulilla kuin vanha tekijä. Toivottavasti en pilaa neitiä ja juoksuta liikaa johdossa. Pitänee ihan muistuttaa itteä, että Petra on oikeastaan vasta pentu.

Tuisku on jo ihan poikki. Sekä haukkumisesta ja juoksemisesta.

Inga tarhalla hyvästelemässä valjakkonsa koiria

-Milla-

NELJÄS SAFARIPÄIVÄ 9.3.2011

Viime yönä oli kauhea lumituisku. Tuuli oikein vinkuin kaminanhormeissa ja mieleen muistui taas se Kebnekaisen safari, jolloin jouduimme lumimyrskyyn ja hätämajoitteena toimi rekien väliin pystytetty puolikas teltta. No siitäkin selvittiin hengissä.

Aamulla yritin ehtiä ensimmäisenä ulos ja yrittää kuvata lumen alle hautautuneita koiria, mutta Tuisku( siis minun koira) ehti ensin herätämään kaikki koirat, joten se siitä valokuvaamisesta. Tänään päivämatka oli 38km kovassa vasta tuulessa ja osittain umpeutuneilla reiteillä. Joku ahkionvetäjäkin oli "eksynyt" koiraurallemme ja oli jäljistä päätellen yöpynyt teltassa välillä. Inga jaksoi tosi reippaasti koko matkan. Vaikka välillä isolla järvenselällä kova puuskittainen tuuli meinasikin napata koko tytön matkaansa. Kun pitää tarpeeksi pausseja niin kyllä lapsikin jaksaa tommosen safarin ihan hyvin. Safarin nuorin oli 6v ja vanhin 75v.

-Milla-

KOLMAS SAFARIPÄIVÄ 8.3.

Kolmantena päivänä me pidimme asiakkaiden toiveesta vapaapäivän. Ohjelmassa oli lumikenkäretki ja muuten vain ulkoilua. Ja tänäänhän oli NAISTENPÄIVÄ.

Minun toivesafari olisi sellanen, että aamulla saisin olla makuupussissa niin kauan, että joku tekisi tulet kamiinaan ja lämpö ehtisi levitä mökkiin ennen kuin nousisin ylös aamupalalle. Niin ja joku muu tekisi sen aamupalan. Tämä toive melkein toteutui kun molempina aamuina sain herätä kamiinan lämpöön. Se aamupala on vielä haave, mutta ehkä itte olen joskus jossain maksetulla safarilla ja saan toiveni toteutettua.

Inga , Tsarmi Ja Ursus

-Milla-

Toinen safaripäivä

MAANANTAI 7.3.2011 Toinen safariaamu valkeni melko aurinkoisena. Pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste. Startti onnistui hyvin ja matka kohti seuraavaa kämppää alkoi mukavissa tunnelmissa.

Tuonne tunturin taakse olis tarkoitus tänään mennä.

Poroportilla.

Vielä löytyy täältäkin hakkaamatonta vanhaa metsää. Tämän aihkin juurella mulla on tapana pitää aina pieni tauko.

Petra ylennettiin tänään johtajakoiraksi ja neiti yllätti minut ihan täysin. Miten hieno johtaja mulle onkaan tulossa.

Inga ja oma valjakko.

Saapuminen kämpälle ja koirien laitto yöpymisketjuihin.

Petra siellä johtajana Jullan kanssa.

Nanuq

Inga ja Heide tekemässä kuukkeleille ruokinta paikkaa.

-Milla-

SAFARILTA 6.-10.3.2011

ENSIMMÄINEN SAFARIPÄIVÄ 6.3.2011 Inga ja Petra Kuka ei kuulu joukkoon*???

Inga ja valjakkokoirat Unikko, Sievä ja Soma

Su 6.3. alkoi minun ja Ingan viiden päivän koirasafari. Meitä molempia jännitti kovasti. Minua jännitti ehkä eniten, se miten Inkku pärjää oman valjakkonsa kanssa ja Ingaa jännitti tietysti koko reissu. Annoin kolme koiraa Ingan valjakkoon ja ittelle otin 10 koiraa, koska Tuisku oli mukana ja aika ajoin varmaan istuisi painona reessä. Muut kolme asiakasta saivat viisi koiraa. Päivämatka sunnuntaina oli 42km ja kaikki sujui hyvin. Inga jaksoi ja koirat jaksoivat.

-Milla-

Safarilta safarille

Tulin eilen yhen yön retkeltä ja hyvin meni. Mukana oli tietenki Peeta ja Nanuq sekä 55 muuta vetokoiraa. Meitä oli kyllä aika iso tokka. Kaikki koirat minun laumasta, jotka pystyivät reissuun, olivat mukana ja pari valjakkoa oli toisesta laumasta. Ihmeen hyvin meni ja sain kaikki valjakot juoksemaan suht samaa vauhtia. Sehän se on erona tuohon kilpailutouhuun, että meän pittää osata tehä monta samaa vauhtia kulkevaa valjakkoa, ei yhtä supernopeaa.

Huomenna lähen viienpäivän reissuun ja Inga tulee myös matkaan. Niin ja Tuiskukihan tulee myös matkaan koko viikoksi. Kohta pittää lähteä pakkaamaan rekeä ja keräämään muutenki kamppeita kokoon. Perjantaina sitten kuvia ja kuulumisia safarista.
-Milla-

Yö herääminen

Viime yönä puoli kahen aikaan Samaanin täyty päästä tapansa mukaan pissalle. Eipä ollu turha herääminen. Oli nimittäin niin hienot revontulet, etten ole vuosiin nähny niin hienoja. Koko taivas oli täynnä liikuvia, loimuavia ketunhäntiä. Eri värejäkin näkyi hienosti.

Eilen Nanuq jäi vielä saikulle, mutta eka kerran pitkään aikaan ei tullu ripulia. Petra on safarilla ilman minua. Mie ajoin eilen ryhmän eräkämpälle, mutta sitte tehtiin oppaanvaihto, ku minun täyty tulla lasten takia kotia yöksi. Hyvin se siellä on varmasti pärjänny.
-Milla-

"Elämä antaa meille takaisin sen, mitä me annamme toisillemme."