Erillaiset vuodet

Viime vuonna tähän aikaan oli lumi maassa n. 15-20cm ja -18 pakkasta. Tarkistin viime vuoden blogikirjoituksesta. Tänään vettä sataa ja maa on sula.  Ei ole vuodet kaksosia.
-Milla-

Syysreeniä

Tässä vähän videomateriaalia tämän hetkisestä treeniin lähdöstä. Maa on jäätynyt aika mukavasti ja koirilla kivempi juosta. Paikoin on vielä aika pehmeää, mutta niissä paikoissa piti keskittyä ajamaan eikä kuvaamaan. Videossa Nanuq on lähössä vuoden ensimmäiselle treenilenkille Harrinivassa. Herra sai nauttia aika pitkään kotitreenistä, ennenkuin raskin sen työpaikalle viedä. Toisessa ja kolmannessa videossa perusmönkkäritreeniä. Nanuq juoksee toisessa pyöräparissa oikealla.

- Milla-

Iloinen mieli on lääke pitkään ikään. Kevyt sydän jaksaa kauemmin.

Onnea!

Peeta muutti tarhalle ja tutustui rapaisiin treeniuriin. Voi että neiti menee jo hienosti kärjessä. Tänään oli taas plussan puolella ja urat pehmenivät eilisestä. Pakkasia ootellessa. Nanuq sai jäähä vielä viettämään synttäreitä kotiin.

ONNEA HUPIHUKAN NANUQ, 3V!

-Milla-

Väärä hälytys

Meillä ei sittenkään ollu neänpunkkeja. Saltin oireet jatkuu yhä ja syy on aivan muualla kuin nenässä. No tulipahan annettua kunnon matokuurit kaikille. Aika kallis satsi, mutta tulipahan annettua. Nyt koirat syövät pihalla hirvenkontteja ja siinä taitaa olla kaikille riittävästi ruokaa tälle päivälle.

Petran juoksu on onnellisesti ohi. Ei sattunu vahinkoa ja sain suojeltua neidin urosten lähentelyiltä. Olen tuossa Peetan kroppaa seuraillu ja hitaasti ne huskyt kehittyy. Viime vuonna ajattelin, että tulipas pieni narttu, mutta nyt vajaa vuosi myöhemmin korkeutta on tullut jo ihan kiitettävästi. Pitäs ihan mitata ettei ole tullut liikaa. Muuten Peeta on siro ja  kevytrakententeinen. Nyt harmittaa niin vietävästi, etten vienyt Peetaa Kittilään Esko Nummijärven tuomittavaksi. Olin Neitin sinne ilmoittanut, mutta aamulla jostain syystä päätinki jättää sen kotia. Mulla ois semmonen toive, joka tuskin toteutuu, mutta kerronpa sen kuitenki. Jos olis joku joka ottas Peetan juoksemaan johonki kilpailuun, että se sais kisatuloksen. Nopeutta kun tuolta yksilöltä löytyy. Emännältä vain puuttuu muut kaverit ja mahollisuus osallistua kisoihin. Nanuqia en vieraille voi antaa juoksemaan, ainakaan vielä.

-Milla-

Sataa sataa ropisee

Viisitoista vuotta olen koiria treenannut syksyisin ja en ole ennen tämmösissä olosuhteissa koiria ajanu. Siellä on niin rapasta, kurasta, märkää, mutasta, pehmeää, lällyistä...mitä vielä ihania sanoja vois keksiä tämän hetkisistä treeniurista. Täällä on satanu melkein kaksi kuukautta tauotta, joten ei ihme että urat ovat oikeastaan kulkukelvotottomat. Ainoastaan tiellä voi ajaa uppoamatta. Onneksi mönkijöissä on neliveto, niin pahimmista lällykuopista pääsee pois. No aina ei pääse pois nelivedollakaan vaan tarvitaan toinen mönkijä avuksi ja kura lentää. Ihanaa tämä koiraoppaan työ. Jos sunnuntaina muistasin ottaa kameran matkaan niin saisitte videomateriaalia. Oikeastaan tänään ei niin kamalaa ollut, koska jostain kumman syystä ei satanut. Koirat ovat tietenki innoissaa, kun pääsevät juoksemaan, mutta kaitpa nekin toivovat jo pakkasia, jotta urat kovettuisivat.

Nanuq on saanut vielä säilyttää puhtaanvalkoisen turkkinsa ja pysyä kotona samoin Peeta. Raskinkohan niitä tuonne kuravelliin edes viedä. Sain laumaani kolme koiraa huippuvuorilta. Hiukan olin ihmeissäni niitä ajaessa, kun olin unohtanu kysyä käskyt. Mietin kuumeiseti mikä on norjaksi suoraan, muttei tullu mieleen. No sanoinpa sitte ihan suomeksi että nyt suoraan. Taitavat norjan koirat oppia äkkiä suomenkielisiksi. Huomena koiren päämusheri tulee käymään täällä, joten pitääpä muistaa kysyä, mitä käskyjä koirat uskovat. Käääntyivät hienosti oikealle ja vasemmalle, mutta muut käskyt oli mulla ihan hukassa. Se ei kyllä näyttänyt koiria häiritsevän, mitä mie huutelin vaan olivat ymmärtävinään minua, niin mie ainakin luulin. Tämmöstä tällä kertaa.

-Milla-

Kastroinnista

Saltin kastroinnista on nyt jo kulunut aikaa sen verran, että vaikutuksista voin sanoa sen, että kannatti tehä. Saltin pissaongelmat ovat hävinneet kokonaan. Samaanin jäpittäminen on loppunut ja vaikka Peeta oli juoksussa, ei minkäänlaisia kosteusongelmia ole ollut tuolla mahanalueella. Leikkauksesta pareneminenhan oli aika hankalaa, mutta kun siitä toivuttiin, niin kaikki on ollut hyvin. Naapurin Tessukin on saanut olla rauhassa ja Nanuq on saanut tulla sisälle ilman kurmuutusta. Kaikenkaikkiaan hyvä homma! Tosin olen pitäny Saltille aika kovaa kuria, enkä ole sallinu minkäänlaista murinaa. Onko se sitten hyvä asia vai ei, sitä en tiijä, mutta tappeluilta olema säästyny. Saltti on jopa päässy Janin ja Tuiskun matkaan metsään ja se on jo aika paljon.

Nanuq sai homeopaatista lääkettä arkuuteensa. Annostelu on kyllä hankalaa, kun jauhe pitäs laittaa vesikuppiin ja vain Nanuq sais sitä vettä juua. No eihän se meillä onnistu. Pitänee miettiä, miten toimin. Ehkä kuitenkin laitan useampana päivänä sen ruokaan. Eli laitan lääkkeen veteen ja sitten sitä vettä lorautan ruokaan.

Huomenna töihin pitkästä aikaa. Peeta ja Nanuq ei vielä muuta tarhalle. Ehkä loppuviikosta vien Nanuqin ja Peeta saa kiimoa loppuun rauhassa tämän viikon.
-Milla-

Koiran Elämänohjeet

- Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
- Hurmiodu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
- Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
- Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
- Ota nokoset ja venyttele ennenkuin nouset.
- Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
- syö halukkaasti ja innostuneesti.
- Ole uskollinen.
- Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
- Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
- Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
- Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
- Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka.       Juokse heti takaisin ja solmi ystävyyden siteet.
-Veronica Hay

Loppusuoralla

HuhHuh en mie muistanutkaan kuinka juoksunen narttu laittaa urokset sekaisin. Nanuq on ollu syömättä monta päivää. Se vain ulisee Peetan perään ja juoksee rauhattomana. Samaaniki on päättäny vanhana herrana ottaa nuoremmasta mallia ja se on ollu syömättä kaksi päivää. Tuisku ja Saltti niinki pärjää Peetan kanssa, ku Peeta rakastaa vain haskeja. Ku pojat yrittää lähennellä sitä, niin ne saavat lähtöpassit. Ainoastaan Samaani saa lähestyä haistelemaan. Nytkin ku katon ikkunasta ulos, niin Peeta ja Nanuq nukkuvat kerällä vierekkäin, vain aita on välissä. Peetan juoksupäivät ovat onneksi loppusuoralla.

-Milla-

"Kun katsot aamulla peilistä, onko tukka hyvin,
tarkista samalla, onko asenne kohdallaan."
Mukavaa viikonloppua!

Lunta

Täällä sataa lunta. Treenit on seis. Mie en voi ajaa kärryllä, ku Peeta on juoksussa ja kärryyn tarvii kaksi koiraa. Pyörällä en enää uskalla jäisellä tiellä ajaa. Kävelylle en voi mennä, ku kintut ei toimi, joten ootellaan, että saikku loppuu ja koirat pääsevät Harrinivaan mönkijätreeneihin. Siellä oottaakin sitten mukava yllätys. Huippuvuorilta on tullut koiria täydentämään laumojamme.

Tänä aamuna jo luulin, että Samaani on menny tajuttomaksi. Se ei heränny, ei sitte millään. Hengitteli vain rauhallisesti. Silittelin sitä ja jo melkein tilasin ajan eläinlääkärille, mutta ku oikein kovasti puhuin ja herättelin sitä, se havahtui hereille. Poika nukkui vain erittäin sikeästi. Ja kuulohan herralla on huono.  Se raukkanen ei kuullu, ku yritin herätellä, mutta miten se ei silittelyyn heränny??? Aattelin, että nyt tuli Samaanin aika lähteä paremmille juoksumaille, mutta ei se aamu ollutkaan tänään.

-Milla-

Sohvaperuna

Vanhat koirat

tietävät ihmisten asioista

enemmä kuin ihmiset itse.

Eivätkä suostu puhumaan.

Katsovat vain säälivästi.

-Tommy Taberman-

 

Tunnelmia Kirunasta jatko

Sunnuntai aamu valkeni sateisena, mutta innolla odotimme myös tätä päivää. Edellinenhän oli ollut tosi antoisi ja opimme paljon uutta. Aamupalalla huomasimme, että olimme valinneet hyvän hotellin. Aamiasella olivat nimittäin yhtä aikaa  suuret huskymusherit Hans Gatt ja Milos Gonda. Pääsipä yksi meistä Hansin kanssa juttusillekin. Musher-partyt eivät olleet veroittaneet kansaa  vaan salissa oli alusta asti porukkaa kuuntelemassa Jerry Vanekin luentoa... Water, water, everywhere- the basics of hydration, identifying dehydration, methods of rehydration. Hauskaa oli häntä kuunella. Tiesittekö muuten, että jos koiria haluaisi juottaa lumella, niiden täytyisi syödä sitä 50L päivässä.

Tim White oli alussa hukassa, mutta hän löytyi lopulta ja piti hienon luennon. Hän näytti vanhoja valokuvia ja kertoi omasta kilpailuurastaan. Hän on oikea mushereitten musher. En oikeastaan ensin tiennyt kuka tämä herra on, mutta aikamoiset saavutukset Iditarotissa hänellä on. Ja kyllä nyt tiedän kuka on Tim White. En nyt muista montako kertaa hän Iditarotin on voittanut, mutta useammin kuin kerran. Hän on kilpaillut aina houndeilla. Viimeisimmät kilpakoirat olivat salukin, irlanninsetterin ja grayhaundin sekotuksia. Joku sanoi, että houndeja sais olla max 50% sukupuusta, mutta en muista oliko se Hans vai Tim.

Saimme myös esittelyn uudesta/uudistetusta Amundsen racesta.

Hans Gatt kertoi vielä kuinka hän treenaa ja näytti meille treeni kilometrinsä. Hän juoksuttaa koiriansa paljon irti. Hän itse ajaa moottoripyörällä ja koirat juoksevat irti. Vähintään viisi mailia kerralla. Yukon joki virtaa vieressä, joten koirat käyvät usein uimassa joessa. Hän oli sitä mieltä, että koirat tarvitsevat kesälomaa ja hänen koiransa "lepäävät" elokuun loppuun asti. Eli vetotreenit alkavat vasta silloin. Kesä ei mene kuitenkaan lepäillessä vaan koiria juoksutetaan paljon irti. Hän kertoi, että kilometrit eivät ole niin tärkeitä vaan laatu. Sitten hän kertoi valmistautumisestaan Iditarotiin. Hänelle oli tärkeää, että koirat tottelevat häntä ja ovat sosiaalisia. You- the most important dog in the team eli yhteistyön on toimittava. Koiria  on silitettävä paljon ja jos ne eivät anna hänelle kiinni, ne eivät missään nimessä pääse kilpailuun mukaan. Se olisi liian riskaapelia touhua, jos ne pääsisivät kilpailussa irti. Hän juoksuttaa koiriansa paljon ilman seisinkiä ja syyksi sanoi, että koirat loukkaantuvat helposti niiden ollessa seisingissä kiinni. Suurin osa olkapäävammoista voitaisiin välttää, jos koirat juoksisivat ilman seisinkiä. Tästä aiheesta keskusteltiinkin paljon ja Hans joutui vastaamaan moniin ihmetteleviin kysymyksiin. Mielenkiintoista. Hän kertoi myös omasta valmistautumisestaan kilpailuun ja miten hän suoriutuu kilpailusta mahdollisimmän vähin vammoin.

Lopuksi Roger Dalh esitteli Finnmarklöppettia ja omaa voittosuoritustaan. Mielenkiintoinen kilpailu hänellä oli ollut. Koirat olivat karanneet kaksi kertaa ja yksi koira kuoli uralle, mikä melkein esti häntä jatkamasta kilpailua. Reki meni rikki ja koirat kieltäytyivät juoksemasta, mutta voittajana hän saapui maaliin. Hienoa!

Symposiumin aikana järjestettiin tietokilpailu ja palkinnot olivat hienoja. Kaikkien niiden kesken arvottiin Oinakan Nome reki, jotka olivat ilmoittautuneet elokuun loppuun mennessä.

Kotimatkalle pääsimme hienossa säässä. Mukaan tarttui uudet ajohanskat ja pinkit vaijeriliinat.

-Milla-

Tunnelmia Kirunasta

Lauantai-aamuna lähimä ajoissa ajamaan kohti Kirunaa. Rekikoirasymposium oli tarkoitus alkaa 10.00 meän aikaa ja olima jo 9.30 perillä, joten aikaa jäi onneksi ihan reilusti. Vähän kaasujalka painoi, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Symposium järjestetään joka toinen vuosi ja tänä vuonna puhujina olivat Hans Gatt Kanadasta, Dr Jerry Vanek Usasta, Milos Gonda Slovakiasta, Tim White Usasta ja Roger Dahl Norjasta.

Ensimmäiseksi Roger Dalh kertoi valmistautumisesta Finnmarklöppettiin ja kuinka hän treenaa koiria sekä tiimityöskentelystä ja kennelyhteistyöstä. Rogerhan voitti Finnmarklöppetin tänä vuonna. Luento oli mielenkiintoinen kuten kyllä olivat kaikki muutkin.

Eläinlääkäri Jerry Vanek kertoi koirien venyttelemisestä ja hänen luentonsa olivat humoristisia.

Kolmantena  pääsi ääneen Milos Gonda. Hän kertoi menestymisestään La Grande Odysseessä ja Pasviktrailissa. Hän voitti tänä vuonna molemmat. Hän näytti hienoja videoita Espanjan kisasta ja ihan ylpeänä istuin siellä, sillä Peetan isä ja äiti näkyivät molemmat esittelyvideolla Jesus Martinezin valjakossa. Hurja on Pirenan kisa, täytyy myöntää.

Vetenaari musheri Tim White kertoi... niin mistähän hän kertoi eka päiväna, en nyt muista. Varmaan jotain historiikkia rekikoirista. Hän on ollut menestynyt kilpailija Iditarotissa ja muissa kilpailuissa. Nyt hän oli jo vanha ontuva mies, mutta hauska ja vaatimaton.

Lauantai päivän lopuksi Hans Gatt kertoi elämästään koirien kanssa Yukon-joen varrella.

Luentojen välillä oli aina puolen tunnin paussi, joten aikaa ostoksille jäi riitävästi.

Illalla oli musher-partyt Kiruna Slädhundklub- talolla.

-Milla-