TERVETULOA

TERVETULOA SEURAAMAAN TUISKUTIEVAN KOIRIEN ELÄMÄÄ. MUKANA MENOSSA SIPERIAN HUSKYT HUPIHUKAN NANUQ, SILENT CREEK PETRA, TUISKUTIEVAN SKAIDI, TUISKUTIEVAN STAALO, TUISKUTIEVAN SAANA, NYMÅNENS JONHNNY SEKÄ SUOMENLAPINKOIRAT SAGABERRAN OLONEUVOS JA TUISKUTIEVAN HALLANHALTIJA.

KASVATAMMEE AITOJA LAPISSA KASVANEITA ARKTISIA KOIRIA, JOTKA PÄRJÄÄVÄT MYÖS ULKONA TUULESSA JA TUISKUSSA. EIVÄTKÄ PELKÄÄ PAKKASTA.








sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Sipet tauolla!

Petra ja pentuset tauolla odottamassa seuraavaa ryhmää. Hyvin osaavat pennut jo rauhoittua taukojen ajaksi.



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pakkastreeniä

Pakkasmittari näytti - 39, mutta se ei Tuiskutievan näyttelyharjoituksia estänyt. Muistin vihdoin ottaa pentuset matkaan tarhalta kotia. Inga harjoitteli Saanan kanssa.


lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkanen siitä suomalaiset tykkää!

Joulukuussa saimme nauttia suvikeleistä ja vesisateesta, mutta nyt saamme nauttia narskuvasta lumesta kenkien alla ja nenänpäätä kirpaisevasta pakkasesta. Pakkanen on pysynyt viikon verran siinä miinus kolmenkympin tienoilla. Kaamos on selätetty ja aurinko on pilkistänyt vaaran takaa jo useamman päivän ajan. Kummasti tuo auringon näkeminen piristää koko ihmisolemusta. Odotan jo innolla ihania hohtavia keväthankia ja auringon paistetta. Se on tämän safarielämän suola, kevätaurinko!

Koirilla on ollut kylmät oltavat, mutta onneksi ne ovat arktisia koiria. Safareita on tehty kylmistä ilmoista huolimatta. Turistit ovat saaneet sitä, mitä ovat tulleet hakemaankin, arktisia kokemuksia.







tiistai 14. tammikuuta 2014

Muistiton Musheri

Olen tarkastellut tämän vuoden näyttelykalenteria ja ihan hyvältä näyttää. Pellosta aloitamme 15.2. ja sitten olisi Kemijärvi tai Kajaani maaliskuussa. Posio ja Kittilä olisivat toukokuussa ja kesällä sitten pakolliset KV näyttelyt Rovaniemellä, Oulussa ja Kemissä. Oulua kauemmaksi emme lähde joten keskitymme siis pohjoisen näyttelyihin. Tosin Pellon näyttelyyn valmistautuminen tuntuu hiukan hankalalta, kun en muista ikinä ottaa koiria tarhalta kotiin. Olen jo pari viikkoa yrittänyt muistaa ottaa Nanuqin  pesua varten kotiin, mutta turhaan. Olen unohtanut joka kerta. Saana tarvitsee PALJON harjoittelua, mutta miten mie harjoittelen, kun neiti asustelee 70km päästä kotoa ja tämä muistiton ei muista ottaa neitiä kotiin. En viitsi ihan iltamukin lähteä heitä hakemaan.

Kilpailukalenteri sen sijaan on tyhjä. Pieni haave olisi tarhan alaskalaisilla ajaa North Lapland Quest mutta ei ole vielä ihan varmaa toteutuuko kilpailu. Osallistuisin 200km kisaan kasin valjakolla jos kaikki sujuisi suituisissa merkeissä. Aikamoinen haave mulla, jolla ei ole edes riittävästi koiria, eikä omaa rekeä saati muutakaan tarvittavaa tilpehööriä. Harmi kun samana viikonloppuna olisi Kolarissa käyttökoe, mutta jos kisa järjestetään niin sinne suunnataan katseet.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Joulusesonki on ohi!

Nyt se on virallisesti joulusesonki ohi. Jouluapulaiset lähtevät tänään muihin seikkailuihin ja me muut jatkamme arjen aherrusta tarhalla. Joulu oli monille pettymys säiden puolesta, koska ajoittain satoi vettä ja oli muutenkin pilvistä. Jouluinen pakkastunnelma jäi kokematta tänä jouluna ja revontulet. Ei niitä pilviverhon takaa näkynyt. Mutta  meillä oli LUNTA.

Sain tänä jouluna tutustua töiden merkeissä norjalaiseen koiramusheriin Dag Brochiin. Hän tuli Huskypointille koirineen kiireapulaiseksi. No ei häntä apulaiseksi voi kutsua vaan ihan ammattilaiseksi. Hänellä on oma koirakennel Tanassa Pohjois-Norjassa, Tanahusky. Hän on oikein eloisa ja positiivinen ihminen ja häneen oli ilo tutustua. Voin suositellä hänen paikkaansa, jos joku haluaa tehdä safarin hänen opastuksessaan. Voin taata, ettei tule olemaan tylsää. Dagin päätavoite on tänä vuonna osallistua Finnmarkslöppetin tonniselle. Ja sama tavoite on työkollegallani Juha Hokalla. Toivon molemmille onnea tulevaan kovaan koitokseen.



tiistai 7. tammikuuta 2014

Ammattina safarikoira

Huh, joulusesonki melkein selätetty. Olipas hulinaa ja melskettä. Saana ja Skaidi valmistuivat safarikoiriksi ja molemmat saivat diplomin suoritettuaan 10km safarin johtajakoirana äitinsä Petran vierellä. Molemmat pennut työskentelevät mahtavalla työmoraalilla ja olen niin ylpeä molemmista. Pientä riehumista liinoissa on molemmilla, muttei tilanne ole paha ollenkaan. Välillä turistien odottelu sujuu ihan ammattimaisesti, mutta joskus taas äänijänteitä on testattava niin, että Tuiskutievan musherilla meinaa mennä hermot. Täällä on niin vähän päivänvaloa, että osa safareista tehdään otsalamppujen valossa, mikä on toisaalta ihan hieno kokemus. Pennut oppivat juoksemaan niin pimeässä kuin päivänvalossakin.

Pellossa olisi 15.2.2014 koiranäyttely ja olen harkinnut ilmoittavani molemmat pennut ja Nanuqin. Ehkä vielä innostun ja ilmoitan Peetankin. No katsotaan mitä rahatilanne sanoo.
Nanuq safaritunnelmissa

Tuiskutievan siperianhuskyt iltasafarilla. Keulassa Petra oik, Skaidi vas sekä pyörässä Nanuq vas ja Saana oik.