Iqaluit Shaman 6.6.1997-13.8.2012

Samaani siirtyi tänään tähtivaljakkoa johtamaan!
Minun ihana ensimmäinen johtajakoira. Kiitos näistä vuosista. Meillä oli mukavia yhteisiä retkiä ja  ihania hetkiä. Nyt ei ole kipuja, ei kolotuksia vain rauha. Yli viisitoista vuotta jaksoit täällä tassutella, mutta nyt oli aika lähteä paremmille valjakkourille. Heippa Samaani, meillä tulee sinua ikävä!

Ivalon ryhmis 11.8.2012

Aamulla herätyskello soi kello neljä. Puoliviideltä oli koirat jo pakattuna autoon ja matka kohti Ivaloa saisi alkaa. Ajoin kuitenkin vain Muonioon sillä siellä minua odotti toinen kyyti. Auton vaihto ja menoksi. Olimme ajoissa perillä Ivalossa ja Nanuq sai riittävästi aikaa rauhoittua ja tutustua tilanteeseen. Sipet esiintyivät heti kymmeneltä. Tuomarina Pekka Teini. Paikkana oli Ivalon lentokentän varalaskupaikka. Tosi hyvä näyttelypaikka ja hyvin järjestetty. Kiitokset siitä.

Meillä oli Nanuqin kanssa upea päivä. Tuomari kehui Nanuqia ja palkinnoksi antoikin sertin. Hupihukan Nanuq ERI1 PU2 SA SERT!

Mie pääsin esittämään siperianhuskien ROP kehäänkin kun Agnetan molemmat koirat olivat siellä. Narttu pääsi ROPiksi ja Uros VSPksi.

Sitten vielä esitin Usvatanssin Kennelin kasvattajaluokassa yhtä koiraa.
Lapinkoirakehässä esitin Dagolas Violetan tuloksena EH1 ja sitte paras narttu kehässä Viksala Nillan kanssa kävimä hakemassa PN3 ja vara-sertin. Kun Tiina esitti Inkun tuloksena PN2 ja serti.

Päivä oli siis yhtä juhlaa aamukymmenestä puoli viiteen. Harvoin sitä näin menestyneessä seurassa saa olla.

Artic Power Storm Warning ROP ja Breda Blickens Atle VSP

Artic Power Storm Warning ERI1 PN1 SA SERT ROP lopuksi vielä RYP3

Muonion menestyneitä koiria. Suomenlapinkoirat Viksalan Nilla, Ahvatuulen Inka-Maaret ja Erätytön Sahpe sekä siperianhusky Hupihukan Nanuq.

Erätytön Sahpe JUN1 PU1 SA serti VSP

Dagolas Violetta EH1

-Milla-

Retkellä

Viimeksi viime vuonna olen kävellyt yhtä pitkän lenkin kuin tänään. Saltti puraisi (vahingossa) minua säärestä vuosi sitten juhannuspäivänä ja siitä lähtien jalka on vaivannut. En ole sen koommin voinut pitkiä matkoja kävellä, mutta tänään sekin ihme tapahtui. 3tunnin kävely metsässä enkä ontunut!!! Saa nähdä joudunko illalla ottamaan särkylääkkeen tai ärtyykö jalka, mutta nyt tuntuu hyvältä. Ehkä se tästä vielä korjaantuu.

Saltti

Kaikki kolme ahtautuvat pieneen kaltioon juomaan ja viilentymään. Mukana siis Tuisku, Saltti ja Peeta.

-Milla-

Huippuvuorilla 29.7.-6.8.

Kello 5.00 herätys ja 5.30 auton nokka kohti Tromsaa. Matka pohjoiseen meni hyvin, muutama hirvi ja poro vahahduttivat ajoittain hereille. Tromsassa sain auton halpaparkkiin... yksi paikka oli jäljellä. Sekin on villi homma, kun tuo parkkiasia täytyy tietää. Siitä ei ole missään opasteita vaan on tiedettävä, minne ajaa. No säästyipä monta kymppiä, kun sain auton sinne. Vähän pitemmän matkaa täytyi matkatavaroita raahata, muttei se haitannut. 13.20 nousi kone kohti Huippuvuoria ja Longyearbyenia. Siellä olimme vain yhden yön ja aamulla jatkoimme laivalla matkaa vielä pohjoisemmaksi Adolfbuktaan.

Jo eka päivänä käväsimme Ingan kanssa ostamassa tuliaisia, koska oli hiukan epävarmaa ehtisimmekö ennen lähtöä vielä kauppoihin. Sääolosuhteet kun voivat olla sellaiset, ettei liikkuminen merellä olisi mahdollista. Mutta meillä oli Ingan kanssa oikein mukavaa ja ehdimme vielä toisenkin kerran ostoksille ja jopa linturetkelle. Jääkarhuihin emme onneksi törmäänneet, mutta hylkeitä, naaleja ja paljon erilaisia lintuja näimme.

Inga ja onneksi täytetty jääkarhu Langyearbyenin raitilla.

Äiti ja tytär  laivamatkalla Adolfbuktaan.

Siirtyminen laivasta pikku veneellä maihin.

Ja kohti rantaa...

Adolfbuktan erämökki

Takapihalta

Jääkaappi tarvitsi lisää jäähdykettä. Siis matkalla jäätikölle jäätä hakemaan.Vuorovesi ei tuonut riitävän ajoissa jäätä rannalle.

Tässä sitä on, ikijäätä.

Jotku ne uskaltautu uimaankin

Mieki jouduin jonkun kerran"henkivartijaksi".

Jääkarhuvahtimme Nansen

Karuudesta huolimatta siellä kasvoi paljon ihania mutta pieniä kukkasia.

Vuorovesi toi rannoille jäätiköltä tippuneita jäitä, joita sulatimme ja käytimme juomavetenä.

Longyearbyenin asuin taloja. Väriä karuuden keskellä.

SUURKIITOKSET ISÄNTÄVÄELLE VIERAANVARAISUUDESTA!

-Milla-