Taidetta

Pari vuotta sitten tilasin paikalliselta taiteilijalta huskyaiheset taulut. Vein kasan kuvia malliksi ja toivoin, että ainakin yhdessä kuvassa olisi Samaani. Viikonloppuna sitten sainkin yllätyksekseni taulut. Nuita valjakkokuvia hän oli maalannut pari muutakin, hiukan eri väreissä vain. Nimittäin jos joku haluaa ostaa semmosen itselleen. Voi ottaa minuun yhteyttä. Minun ottamissa kuvissa tauluissa on vielä kelmut päällä joten hiukan pinta kiiltelee.

Eilen oli -22 astetta pakkasta ja tänään sataa vettä. Menee aika laidasta laitaan nämä ilmat. Eilen sain testattua uusia hanskoja ja olivat kuulkaa lämpimät. No oli mulla lisäksi heatbackit molemmissa käsissä. Eikä palellu käsiä.

-Milla-

Tuulahduksia koiratarhalta

Maa on nyt valkoisena, mutta rekiajelulle ei oikein vielä haluta lähteä. Innokkaimmat kävivät kyllä jo tänään rekiajelulla, mutta mie ajoin vielä mönkkäritreeniä. Nyt tulee kokoajan lisää lunta joten viikonloppuna vois jo ajatella asiaa.

Päivän päätteeksi on ruoka-aika. Petra on vasemmalta toinen.




Eilen oli taivas tulessa etelän suunnassa.

 Ensi viikolla pyörähtää turistisesonki oikein kunnolla käyntiin. Tällä viikolla vielä hiukan harjoiteltiin ja totuteltiin pakkasiin. Kyllä sitä taas muistuu kaikki asiat mieleen ja safarityöt hoituu vanhasta muistista. Sitä en vielä tiijä ossaanko aijaa reellä, seki taito on saattanu unohtua kesän aikana. No pittää alottaa pikkuvaljakolla ja vähitellen siirtyä isompaan.

-Milla-

Sormilla lämpöä

Ostin Kiirunan symposiumista ittelle uudet ajohanskat ja tänään oli niitten testauspäivä. No pakkasta ei ollut kuin vaivaset viisi astetta, mutta laitoinpahan ne käteen ja lämmin oli minun palelevilla sormilla. Muutkin innostuivat hanskoista ja aikoivat tilata samanlaiset. Ne tehdään jossain päin Alaskaa ja firma on pieni mutta erikoistunut juuri näihin mushereitten hanskoihin. Merkki on Apocalyps. Kirjotinkohan oikein, hanskat jäi tieten töihin.

Kuurankukkia

Ihania ja isoja kuurankukkia kukkii tuolla meän rannassa.

Tuiskutievan maalaismaisemaa...

Tuisku vahtivuorossa.

-Milla-

Pakkasukko ärisee

Nyt se pakkasukko suuttui. Ulkona on parikymmentä astetta pakkasta. Aamulla piti hakea karvalakki ja heatbacit esille. Arvatkaa oliko kylmä istua tuntinen mönkijän päällä. Sormet oli lämpöpusseista huolimatta jäässä. En ole vielä ihan aklimatisoitunu näin koviin pakkasiin. Koiria ei pikkupakkanen haitannut. Ilolla lähtivät retkelle. Peeta tietenkin johtajana Jassan kanssa ja Nanuq juoksi pyörässä Ursuksen kanssa. Huomenna pittää muistaa ottaa jo kaikki normaalit talvikamppeet töihin, sillä tästä se taas alkaa siis se talvisesonki. Jotenki se pääsee aina yllättämään tämä sesongin alku. Työpäivät pitenee ja päivänvalo vähenee. Niinhän se menee. Lunta on komeat kaksi senttiä eli maa on aika valkonen.
Rekikelejä ootellessa.
Uudet lukijat, tervetuloa mukaan Tuiskutievan seikkailuihin!
Milla

Liisan liukkaat

Liisan liukkaat tulivat muutaman päivän etuajassa. Eilen satoi vettä ja vesi jäätyi maahan. Koiratarha oli kuin luistinrata. Eipä siinä muu auttanut kuin alkaa porukalla hiekotushommiin. Treenit sai unohtaa siltä päivältä. Tänään pakkasukko laski lämpötilan -7 asteeseen, joten uralla ei ollut ihan niin liukasta kuin edellisenä päivänä. Luonnossa on nyt tosi kaunista vaikkei lunta olekkaan. Aurinko jaksaa nousta vielä muutaman viikon horisontin yläpuolelle. Ensi viikolla ilmeisesti koirat saavat totutella tykkilumeen. Jonkinlainen rata on saatava valmiiksi ja toivomme, että pakkasukko pysyy suopeana. Tänään oli tarkoitus ottaa kamera matkaan ja kuvata hiukan maisemia, mutta tuossa keittiönpöydällä se on vieläkin.

Alla oleva kuva on otettu viime vuonna tähän aikaan ja maisemat ovat "hiukan" erilaiset". Viime vuonna päästiin rekiretkille jo marraskuun alussa, kun nyt ihmetellään missä lumi viipyy ja treenataan mönkkäreillä. Vuodet eivät ole kaksosia.

-Milla-

Luultavasti myrskyt onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
Tove Jansson

Erilainen työkoira

Tuisku oli mukana kaivuuhommissa. Tais olla enemmänki työjohtajan paikalla kuin suorittavalla tasolla...

-Milla-

Petra treenaa

Pakkasukko lahjoitti meille pikkupakkasia. Ilma on pysynyt nollan kylmemmällä puolella ja urat ovat jäätyneet aika hyvin. Ensi viikolla pääsemme jo pitemmälle lenkille. Petra on toiminut tosi hyvin johtajakoirana. Käskyt on jo melkoisen hyvin hanskassa ja jos ei ole niin kokeilemalle ne ovat löytyneet. Siis Petra kuuntelee!
Lähtötilanteessa valjakko pysyy hienosti paikallaan ja se ylimääräinen hyörintä on hävinnyt iän myötä. Tuntuu siltä, että Peeta saa juosta ens talvena minun valjakon johossa, niin hienosti neiti on mennyt.

Petra poseeraa Qiran kanssa valjakon johtajakoirana alla olevissa kuvissa.

                                                   Petra ja Qira lähtötohinoissaan.  

Pieni valokuvauspaussi treenilenkillä

                                          Ja takaisin tarhalla!

Pieni videonpätkä treenilenkiltä.

-Milla-

Elämä on kuin monikerroksinen kakku.
Se rakennetaan kerros kerrokselta ja se,
kuorrutatko sen vai et, riippuu täysin itsestäsi.

Hakuharkat

Samaani päätti lähteä mukaan Saltin hakuharkkoihin. En nyt sentäs Samaania laittanu maalimummoa hakemaan vaan herra sai haistella parkkipaikan hajuja. Olen eilisestä asti yrittäny ladata Saltin hakuvideoita, mutta jostain syystä lataaminen on aina kestäny yli tunnin ja hermot on menny ja lataaminen on jäänyt. Jonain päivänä lataaminen onnistuu toisinaan taas ei. Lisään tähän postaukseen videot kunhan bittimaailma on armollinen minulle ja sallii lataukset hiukan nopeammin.

 

-Milla-

Terveiset

Mitra, Selma Ja Geggo lähettävät Svalbardiin terveiset Priitalle ja Antonille. Täällä on kaikki hyvin vain lumi puutuu.

-Milla-

Isä ja sen poika

Tässä on Nanuqin jälkeläinen vajaa vuotias Vargo. Väritys on äidiltä peritty.

 

Tässä ylpeä iskä Nanuq.

Nanuq on rakastunut naapurin Selmaan.

Ihanaa olla lähekkäin...pahuksen aita.

-Milla-

Missä olet pakkasukko?

Pakkasukko on nyt kyllä unohtanu meät. Täällä vain sataa vettä. Aivan kuin sitä ei olis jo riittävästi satanut. Joku on tanssinut kunnon sadetanssin, kun monta kuukautta on satanu taukoamatta. Aurinko on jo outo ilmestys Muonion taivaalla. Tänään ei voinu kuin ottaa koirien treenaamisen huumorilla. Uralla oli välillä niin syviä mutalammikoita, että ihan hirvitti mennä yli, mutta niin sitä mentiin ja rapa roiskui. Nelivetopäälle ja menoksi. Todettakoon, että vain pahimmissa paikoissa on laitettava moottori päälle, muuten ajetaan ilman apuja. Jotku koirat ihan selvästi jo näyttävät, että tämä raparalli sais jo loppua. No sitä me kaksijalkaisetkin toivomme. Tänä syksynä koirat saa kuiten kunnon voimatreeniä.

Eilen kävimme Niinan ohjauksessa kokeilemassa taas tauon jälkeen hakua siis Saltin kanssa. Herra ilmasi piilossa olijan jo haukulla. Saltti parkaa on aina kielletty haukkumasta ja nyt kun sais haukkua, se on hiukan epävarma haukaun aloittamisessa. Mutta kyllä se haukkuu...

-Milla-