Samaani & Petra

ELÄMÄ ON 10-PROSENTTISESTI SITÄ MITEN ELÄÄ JA 90PROSENTTISESTI MITEN SEN OTTAA.

-Milla-

koiraleluja

Ajattelin ostaa koirille muutaman lelun. Menin Keltaiseen Murmeliin ja ostin kolme palloa ja semmosen naruhässäkkäjutun jossa on pallo mukana. Samaani oli heti innoissaan palloista, mutta vanha kun on, ei muutaman heittokerran jälkeen jaksanut enää hakea palloa vaan keskittyi pallon puremiseen. Yllätykseksi Saltti innostui myös leikimään pallolla ja Petraa nyt ei kahta kertaa tarvinnut yllyttää. Eli perinteiset pallot saivat suuren suosion, mutta tämä hieno koirille kehitetty narujuttu ei kiinostanut ketään. Ei edes Petra suostunut kertaakaan siihen koskemaan. Tässä aikasemmin kesällä ostin koirille kelluvan lelun, ettei aina tarvi siideripulloa noutaa. Meän koirat ovat kuitenkin päättäneet olla siideripullonnoutajia, eivätkä edes ole koskeneet siihen uuteen kelluvaan noutokapulaan. Ehkä minun olis jo aika uskoa, ettei rahoja kannata tuhlata koiraleluihin. Hyviä isoja puruluita sieltä Sannan kaupasta löytyy. Kannattaa muidenki koiraihmisten sieltä herkut ja lelut ostaa.

Luopumisen tarkoitus on tehdä tilaa uudelle

Töissä tulee useinkin eteen vanhojen koirien kuolema. Nyt minua askarruttaa Samaanin kohtalo. Herra on vielä ihan pirteä, mutta milloin on aika luopua ja tehdä tilaa uudelle. Osaanko olla tarpeeksi tunteeton asiassa. Töissä sitä joutuu harjoittelemaan silloin tällöin. Joskus tuntuu että taivun muutokseen ja luopumiseen vasta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Psykologi Ilona Rauhalan mukaan olipa luopuminen vapaaehtoista tai pakotettua, se on elämän kannalta välttämätöntä. Sitä voi verrata luonnon kiertokulkuun. Jos puu ei syksyllä luopuisi lehdistään, ne eivät voisi tehdä tilaa keväällä puhkeaville uusille lehdille. Sama se on ihmiselämässä, mutta miksi siitä lemmikistä luopuminen on niin vaikeaa. Jotenki sitä vain pitää kiinni siitä vanhasta ja turvallisesta. Ikiviisas sanonta "saat sen mistä luovut", voisi olla minunkin kohdalla totta. Petrahan kasvaa uhkaavalla vaudilla hienoksi johtajakoiraksi. Tällä hetkellä Samaanilla ei mielestäni ole kipuja, koska ruoka maistuu melkein joka päivä. Se on siis Sampalle normaalia, ettei joka päivä syödä. Sitä se on tehny koko elämän.

Nameja Saksasta

Gerhard tuo aina silloin tällöin koirille herkkuja ja ne kyllä tietävät sen. Kaikki neljä istuvat hienosti rivissä ja oottavat vuoroaan. Namit jaetaan ikäjärjestyksesä. Samaani ensin, sitten Tuiskulle ja Saltille. Petra nuorimpana ja malttamattominpana joutuu olemaan viiminen.

"Jos rakastat oppimista, olet jo lähes voittanut tiedon" -Tse-Tsu-

-Milla-

Koirakoulussa

Kävimä Saltin kanssa taas Muoniossa harjoittelemassa tottelevaisuutta. Kyllä huomaa että emäntä on tottelematon, ei koira. Koko ajan annan vääriä vihjeitä Saltille ja koira on ihmeissään. No opetteluahan tämä on vielä molemmille. Opettelemme tällä hetkellä Saltin kanssa sivulle menoa, paikalla pysymistä ja oottamista, kaikenlaista kontaktin ottamista, seuraamista ja muuta mukavaa. Ohessa muutama kuva ainakin Ellun Pihkasta ja Saltista.

Pohdiskelen kuivamuonan vaihtamista, koska Saltin turkki on kurjassa kunnossa Jahti Vahtia syötettäessä. Sitä vain on niin helposti saatavilla Matin Värissä ja Raudassa. Olen pohtinut myös josko tilais kotia lavallisen kuivamuonaa ja myis osan pois. Mutta mikä se ois se halpa ja hyvä. Neljä koiraa kun pitää ruokkia, niin hintaa täytyy ajatella. Hankala kun on siperialaisia, jotka tarvitsevat energiaruokaa ja kaksi nuita pihavahteja jotka elävät varsin pienellä energia määrällä. Onneksi S-Marketista saa oskarin lihaa nykyisin ihan milloin vain. Joku aika sitten piti oikein hamstrata, kun aina oli liha loppu.

Unohtunut Nanuq

En ole muistanut ollenkaan mainita Nanuq herraa blogissani. Nanuqia näen tietenki joka päivä töissä tarhalla ja herra on aina iloinen nähdessään minut. Muille työntekijöille se on hyvinki varautunut. Varsinki miestyötekijät ovat arveluttavia sen mielestä. Näyttelyihin en herraa ilmoittanut tänä kesänä, koska ei ollut treeni mahollisuutta. En saanut tarhaa kotona valmiiksi ja koiratarhalta en halua kuljettaa koiraa pois ja takaisin tautivaaran takia. Siis en halua tarhakoiriin tarttuvan mitään tautia. Nanuqista on tullut ihan komea koira. Sopivan kokoinen siis standardi siperialainen. Samaaniin verrattuna tietenki pieni. Laitan Nanuqista kuvia kunhan treenit alkaa elokuun lopussa.

Cantaviasta tulevalle pennullekin varmistui tuleva koti. Toivottavasti sieltä tulee ainakin pari narttua, jotta saisin yhen. Eli ehkä kolmen vuoden päästä Tuiskutievan kennel saa lapinkoiran pentuja nimiinsä. Toivossa on hyvä elää.

Torstaitori

Otin Saltin mukaan Muonioon torstaitorille ihmisiä kattomaan. Saltti on ollut niin vähän ihmisten ilmoilla ja uusien hajujen äärellä, että aattelin ottaa pojan totuttelemaan niihin. Näyttelyissähän meän ongelmana on ollut juuri nuo uudet hajut, joita on niin paljon, että esiintyminen ei kiinnosta ollenkaan. Monet kyllä ihailivat tätä meän hylkäyksen saanutta lapinkoiraa ja tietenkin ihmettelivät Saltin outoa väriä. Muoniossahan Saltti kun ainut on laatuaan. Hups onhan se Usva tullut maisemiin, siis toinen parkki lapinkoira, mutta Usva on vielä niin pieni. Karhuksi monet epäilivät ja niin se Maija Mäkinenki varmaan siellä Kemin näyttelyssä teki, kun ei Salttia lapinkoiraksi olisi tuntenut. Saltti on rauhoittunut, eikä ole enää niin rakastunut Samaaniin kuin viime viikolla. Petra juoksuhan alkaa siis olla ohi. Vielä en uskalla kaikki samaan häkkiin laittaa, ettei tule haukkuvia huskyja.
-Milla-

Luento Muoniossa

Petran juoksu alkaa olla lopuillaan ja elämä pikku hiljaa alkaa helpottumaan. Samaani on joutunut olemaan Petran kaverina häkissä. Saltti ei ole ollut ollenkaan kiinnostunut Petrasta vaan enemmänki Samaanista. Aika kummallista... Saltin kanssa olen käynyt Niinan opissa Muoniossa. Mukavaa opetella ihan vaan tokon alkeita. Olen muuten varannut narttupennun Cantavian kennelistä Cantavian Mielitietty ja Staalon Usvapeikko yhdistelmästä. Jos pennulle ei löydy sijoitusperhettä, se tulee meille. Toivottavasti perhe löytyy... Haluaisitko antaa pennulle sijoituskodin? Narttua ei ole vielä edes astutettu, ehkä parin kuukauden päästä on juoksu ja pennut syntyvät aikaisintaa joulukuussa.

Muoniossa järjestetään yläkoulun auditoriossa luento eläinten kayttäytymisestä Su 12.9.2010 klo 12.00. Luennoitsijoina ovat professorit Benjamin ja Lynette Hart Yhdysvalloista. Benjamin Hart'n erikoisalaa on ollut eläinten käyttäytymisterapia ja Lynette Hart on tutkinut eläinten tietoisuutta ja mm. eläinten ja ihmisten välisiä suhteita. Luento tulkataan suomeksi ja kesto n. 2,5-3h. Maksu 20e ja 18e Ounasjokilaakson kennelkerhon jäseniltä. Kannattaa tulla kuuntelemaan.