Laatuaikaa Petran kanssa

Tämä meän murkkuikänen petraneiti ei ole saanu tarpeeksi kahenkeskistä aikaa minun kanssa. Joten tällä kertaa jätin muut koirat kotia ja otin vain Petran matkaan Pitkänveonvaaraan. Puolentoista tunnin päästä neito oli hiukan väsynyt ja seisahti muutaman kerran, jotta sain hitaalla digikameralla näpsästyä kuvan. Toive olis ollu nähä poroja, mutta nyt niitä ei tietenkään näkyny. Kovin kauas Petra ei minusta uskalla lähteä, mutta kerran se eksy minusta. Mie näin koko ajan koiran, mutta koira ei minua. Vaihoin vähä suuntaa ja Petra ei huomannu sitä. Se alko juoksemaan ees taas n. 100 metrin lenkkiä. Se käänty aina siinä missä oli viimeksi minut nähny. Lopulta se nosti vähän katsetta ja näki minut. Retken jälkeen neiti riehu vielä pari tuntia ennenku se rauhottu. Lapset riehaannuttaa koiria ja varsinki Iidar. Kyllä Petra rauhottus nopeammin mutta Iidar juoksutta ja leikittää sitä ihan innoissaan.

Meillä on nyt kaksi samantasosta olentoa Petra ja Iidar. Ei sais verrata, mutta ku niille sattuu samoja juttuja. Molempia pittää varjella esim. puukoilta. Eilen Petra oli napannu pöydältä puukon ja juoksi innoissaan sen kanssa. Edellisenä päivänä Iidar oli tehny saman jutun. Iidar opettelee potalle ja joskus =useasti pissa tulee lattialle ja samahan se Petrallekki vielä sattuu. Molemmat karkaavat jos ulko-ovi jää jollaki auki. Hyvä puoli on se, että molemmat tulevat kutsusta takaisin. Molemma hyppivät sohvalla luvatta ja reihaantuvat ihan mahottomasti. Kaikki mielenkiintonen esim. pöydiltä katoaa hetkessä. Minun vain pitää arvata kumpi se tällä kertaa nappasi. Kaikki on tahtojen taistelua molempien kanssa. No kyllä net vielä rauhottuvat.

Koirat saivat tänään mäkärämyrkkyä. Saa nähä auttaako. Ikkunat olivat taas tänään mustan mäkäräarmeijan kansoittamia. Toivottavasti Salttia ei kovin mäkärät syö ku ois se näyttely.

Huomenna saan maistaa Jäämeren lohta kun, Jani tulee takasin Tenolta. Nam!

-Milla-

Internationell utställning i Gällivare

Tänään tuli postissa Saltin numerolappu Jällivaaran näyttelyyn. 27 suomenlapinkoiraa oli ilmotettu. Yes, ilmoittautumien hyväksyttiin. Kiitos siitä myös Niinalle. Saltin sisko Malla tulee myös näyttelyyn. Malla on jo Suomen muotovalio ja nyt toivomme neitille menestystä myös Ruotsissa.

Eilinen oli ihana ötökätön päivä. Tänään ne ovat täällä taas. Samaani sai ulkoilla ihan rauhassa vaan ei enää tänään.

Olen omatoimisesti väsäilly kotisivuja, mutta kuvien lataus ei ota onnistuakseen. Vain etusivulle sain kuvan. No ehkä joku viisas käy kylässä ja neuvoo minua. Osoite on www.tuiskutievan.nettisivu.org

-Milla-

Saltti ja Samaani häkissä.

Petra 6kk harvinainen sivuprofiilikuva duraselhuskysta. Neito ei paljo paikallaan pysy.

Tuisku Juhannuksena Väylässä

juhannuspäivä

Tuisku Muoniojoen rannalla.

Asumme järven rannalla ja koirat käyvät päivittäin vedessä. Tuisku ja Saltti tyytyvät yleensä vain kahlomaan vedessä, mutta huskyt leikkivät limsapullonhakua. Tarpeeksi kauas kun pullon heitän niin joutuvat koiratkin uimaan, ainakin vähäsen. Petra oikeastaan vasta opettelee vesileikkejä ja liian syvälle sen pulloa en vielä heitä. Tänään Jani ei jostain syystä ottanutkaan Tuiskua veneeseen, kun hän lähti katiskoa kokemaan. Tuiskulle tuli vissiin hätä, kun se lähti uimaan veneen perään. Tuisku ei ole kyllä moneen vuoteen kehdannu uida mutta tänään seki ihme tapahtu. Jani komensi koiran kuitenki rannalle.

Juhannusaaton kämppäreissulle pääsi vain Tuisku matkaan. Samaani jäi sisälle mäkäräevakkoon. Myös Petra ja Saltti jäivät mäkäräturvaan tarhaan. En uskaltanut ottaa kumpaakaan matkaan, koska olisivat joutuneet yöpymään pihalla. Kotona koirat pääsevät koppiin mäkäräisiä piiloon. Maanantaina taidan ostaa apteekista sen uuden mäkäräkarkotteen. Ongelmana meidän koirilla on se, kun ne käyvät vedessä melkein joka päivä. Täytyy siis valita uimisen ja mäkäräkarkotteen välillä. Tuiskua nuo pienet öttiäiset eivät syö, maistuu ilmeisesti pahalle. Meillä on ikkunat mustana mäkäräisistä sen jälkeen kun Samaani käväsee 20 sekuntia pihalla. Tämä aika on koiranomistajan painajainen. Pahin aika kestää onneksi vain pari viikkoa. Sitten joko ne vähenee tai koirat tottuu niihin. En muusta tiedä, mutta kokemusten perusteella Samaani voi parin viikon päästä jo ulkoilla.

Petralle on tullut uhma ikä. Maaginen 6kk ikä saavutettu ja korvat ovat kadonneet jonnekkin. Niin kuuliainen tyttöpentu on muuttunut pieneksi riiviöksi. Petra on ikiliikkuja. Parin tunnin metsälenkit eivät tunnu missään vaan sisällä meno jatkuu duraselpupun tapaan. Täytyy siis olla tyytyväinen tulevaisuutta ajatellen. Talvella tämä koira ei ainakaan hyydy reen edessä aivan heti. Petraa kiinnostaa kovasti naapurin lampaat. Onneksi ne ovat vielä sen mielestä tosi pelottavia. Olen muutaman kerran käynyt Petran kanssa tutustumassa niihin ja Petraa on pelottanut enemmän kuin lampaita.

Juhannus 2010

Kesä ja kärpäset ovat tulleet. Jostain syystä mäkäraiset rakastavat Samaania. Muut koirat saavat olla melko rauhassa. Seuraavat 3 viikkoa tietää Samaanille sisäkoiranelämää, muuten koko koira olisi verille syöty. Mikään karkote ei Samaanista mäkäräisiä karkota, joten sisälle vain turvaan. Tämä kesä on Petralle ensimmäinen, joten sen mäkärän sietoa en vielä tiedä. Nuo karvaturrikat kyllä pärjäävät. Nanuq asustelee työpaikkani koiratarhalla tämän kesän ja siellä mäkäräongelmaa ei paljoa ole. Nanuq joutuu odottelemaan siellä uuden kotitarhan valmistumista, koska yhteiselo Saltin kanssa on aika mahdotonta. Ehkä omistajalla ei ole homma hanskassa, kun Saltti puraisee lapinkoiran tapaan Nanuqia heti tilaisuuden tullen jalkoihin. Ja lääkekuurillehan Nanuq aina joutuu. Kuriongelmia siis. Saltti kun ei oikein voi sietää, että nuorisokin haluaa minulta huomiota. Nyt olisi hirveän tärkeätä olla mahdollisemman paljon Petran kanssa ihan kahestaan, mutta kun on nuo neljä muutakin... Yritän silti parhaani.

Saltin kanssa harjoitellaan näyttelyihin. Seuraava koitos olisi 10.7. Ruotsin Jällivaarassa, mikäli he hyväksyivät minun ilmoittatumisen. Maksukuittia kun pitikin odottaa 3 päivää ja viime tingassahan sitä aina pitää ilmoittautua. Saa nähdä kuinka käy. No Kemin näytelyyn ilmoitauduin ajoissa. Pitkään kyllä pohdin myös Petran tai Nanuqin ilmoittamista, mutta viime kesän kokemusten perusteellä lähen Saltin kanssa kahestaan. Koirat olisivat olleet kahessa eri kehässä ja ootusta jommalla kummalla rodulla olisi ollut varmasti ihan liikaa. Saltti kuitenkin on Sertijahdissa ja käyttöpuolen siperialaiset pärjäävät vain tietyillä tuomareilla. Kemin siperialaisia arvostelevaa tuomaria en tunne. Rahakysymyshän se tietenki myös oli, mistä olisi löytynyt 100e ylimäärästä, jos olisin ottanut kaikki kolme. Petralle näyttely olisi ollut vain harjoitettelua pentusarjassa, mutta Nanuq on jo kolmessa näyttelyssä käynyt. No onhan niitä näyttelyitä ensi vuonnakin ja sitä seuraavanakin.

Juhannusta vietetämme kämpällä väylän varressa lohtasoutaen tai siis Jani soutaa ja mie piän leiriä pystyssä rannalla. Tohinaa on jos lähemä koko tokka. Ehkä osa koirista saa jäähä kotia taloa vahtimaan. Hauskaa Juhannusta kaikille!