TERVETULOA

TERVETULOA SEURAAMAAN TUISKUTIEVAN KOIRIEN ELÄMÄÄ. MUKANA MENOSSA SIPERIAN HUSKYT HUPIHUKAN NANUQ, SILENT CREEK PETRA, TUISKUTIEVAN SKAIDI, TUISKUTIEVAN STAALO, TUISKUTIEVAN SAANA, NYMÅNENS JONHNNY SEKÄ SUOMENLAPINKOIRAT SAGABERRAN OLONEUVOS JA TUISKUTIEVAN HALLANHALTIJA.

KASVATAMMEE AITOJA LAPISSA KASVANEITA ARKTISIA KOIRIA, JOTKA PÄRJÄÄVÄT MYÖS ULKONA TUULESSA JA TUISKUSSA. EIVÄTKÄ PELKÄÄ PAKKASTA.








lauantai 30. lokakuuta 2010

perjantai 29. lokakuuta 2010

Eläinlääkärissä

Tänään lähin aamusta lumisateessa ajelemaan kohti Kolaria eläinlääkäriin. Tie oli niin huonossa kunnossa, etten uskaltanu ajaa kuin 60km/h, mutta perille ehin ajoissa. Mulla oli mukana Samaani ja Saltti. Samaani on jo pari kuukautta oireillu. Se oksentaa limaa tai siis yrittää oksentaa, muttei mitään tule. Sydän kuulosti hyvältä, mutta herran ikä huomioon ottaen siellä pumpussa on varmasti jo jotaki häikkää. Keuhkot rahisivat pahasti ja el epäili keuhkoissa olevan nestettä. Nyt Samppa saa nesteenpoistolääkettä aluksi viikon ja sitte katotaan tilanne uusiksi.

Saltilla oli kuumetta ja rohinaa myös keuhkoissa. Mutta onko virus yltyny tulehdukseksi vai onko sillä joku muu, sitä ei tietenkään tiijä. Lääkekuurille myös Salttiherra joutu. Kefalex kuuri tuli tällä kertaa ku edellinen oli synulux. Eli kaikki kolme herraa on nyt lääkekuurilla. Tuiskun kuurikin jatkuu ku haavat ei oikein meinaa parantua. Ollaan sitten kotitantereella niin kauan kun herrat paranevat.
-Milla-

" Elämä opettaa vain niitä, jotka sitä opiskelevat."

tiistai 26. lokakuuta 2010

Manmat



Viime keväänä kävin hiihtelemässä Nanuqin kanssa Käsivarressa ja silloin päätin ostaa Manmatin hiihtovyön, jossa on narut jalkovälissä. Björkkiksen vyö nousi kokoajan liian korkealle ja se oli ahistavaa. Kun ostin vyön, niin ostimpa samalla tuon joustohiihtonarun kahelle koiralle. Kaulapanta oli ihan heräteostos, mutta siinä oli niin ihana kuosi, etten voinu vastustaa kiusausta ostaa sitä. Rekipussin ostin Inkun rekeen ja talvella mie voin myös käyttää sitä ison kuormareen päällä. Laitan siihen lounaskamppeet ja kaikki tavarat, jotka pitää olla helposti saatavilla. Idean sain tunturissa joltain malamuutti mieheltä. Hänellä oli pikkurekipussi kiinnitettynä reen päällä. Silloin et tartte aukasta koko rekeä.
-Milla-
"Pilko suuret ongelmat pieniksi,
hio pienet pölyksi ja puhalla taivaan tuuliin."

maanantai 25. lokakuuta 2010

Nanuq juhlii!


PALJON ONNEA PIENI JÄÄKURHUSENI!

Nanuq täytti 2 vuotta 24.10. Eilen unohtu onnitella, koska Sirje oli kylässä ja siinä tohinassa unohtu Nanuqin juhlat kokonaan.
-Milla-
" On asioita joita kuunnellaan korvilla.
On asioita joita kuunnellaan silmillä.
Ja on asioita, joita kuulee vain sydämellä,
myötäelämisellä."

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Samaani ja Sirje sisko




Samaanin sisko Sirje tuli vierailulle Kajaanista asti. Toivottavasti ei ole viimeinen vanhusten tapaaminen. Sirjelle sattui meillä joku kohtausjuttu. Ulkoillessa se oli yhtäkkiä alkanut uliseen ja sitten se oli kellahtanu ulisten kyljelleen. Koira oli koko illan liikkumaton, muttei halvaantunut. Tänään kipulääkkeet jo huikan auttoivat ja Sirje kävi jo itte pihalla. Liikkuminenkin on jo parempaa. Toivomme että se oli paha lihaskramppi selässä eikä mikään muu selkävaiva. Selästä se kipu kuitenkin johtui.
-Milla-
"Olet siellä missä ajatuksesi ovat ja
olet matkalla sinne minne ajatuksesi sinut vievät,
halusit sitä sitten tai et."


perjantai 22. lokakuuta 2010

häkkiprojekti lähes valmis


Häkki on oikeastaan valmis. Koppi siirretään ens kesänä häkin ulkopuolelle ja tuohon kulmaukseen tulee terassi ja vesitiivis katto. Tarhaa ei oikeastaan tänä talvena tarvita. Vasta sitten kun siperialaiset palaavat lomille eli ens toukokuussa.
Tuisku parka on aika kipeä. Se joutu tänään töissä työpaikkakiusatuksi. Muutama ommeltava haava tuli ja paikat kipeiksi. Onneksi joku ehti väliin ja Tuiskulle ei käyny pahemmin. Antibiootti kuuri ja kipulääkettä niin eiköhän se siitä. Haavat pitää tietty puhistaa.
-Milla-
"Linnunpoika hyppää koska se luottaa siipiinsä,
sopuli hyppää koska muutkin hyppäävät.
-Richard Bach

torstai 21. lokakuuta 2010

Räntäsateessa!

Mie olen tänään ollu koko päivän räntäsateessa treenaamassa koiria mönkijällä ja aivan kuin se ei ois mulle riittäny, niin menin vielä työpäivän päätteeksi koirakouluun. Kyllä koiraihmiset ovat hulluja. Tapani totesi koirakoulun alussa ihan oikein, että lähemä kotia ku Niina tiedusteli meijän tavoitteita tänään tai siis mitä haluaisimma tehä. Ihan hullua hommaa kastua tuolla kylmässä koirien takia, mutta niin siellä vaan mennään. Oli se hullua tai ei. Mitäs me ei pikkumussukoitten takia tehtäs. Olin siis yhteensä 9h ulkona räntäsateessa koirien kanssa.

Mie oottelen jännässä milloin se Cantavian narttu tulee juoksuun, jotta vois taas jännätä, tuleeko riittävästi narttuja ja riittääkä mulle koiraa. Mutta aikahan sen näyttää, miten käy. Ja löytyyhän nuita koiranpentuja sitten muualtakin, jos Mielitietyn kanssa ei onnistu.
-Milla-

" On helppo olla samaa mieltä,
on helppo olla mieletön,
vaan enemmän löytää,
kun poikkeaa tieltä ja
oikaisee läpi metsikön."
-Juice Leskinen

maanantai 18. lokakuuta 2010

17.10.Saltti juhlii!


Ihana pieni karhun poikani täyttää tänään vuosia. Neljä vuotta Saltti on ihastuttanut ja vihastuttanut elämäämme ihanalla olemuksellaan. Toivottavasti edessä on vielä monia yhteisiä retkiä ja hienoja hetkiä. Paljon onnea Sagaberran Oloneuvos!
-Milla-

"Tee kaikki hyvä minkä voit,
kaikin keinoin mitä voit,
kaikilla tavoin joilla voit,
kaikissa paikoissa joissa voit,
kaikkina aikoina joina voit,
kaikille niille joille voit,
niin kauan kuin ikinä voit."
-John Wesley

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Luukätköt

Petra on sopeutunut hienosti uuteen kaveriporukkaan. Ruokinnassa neiti ei millään meinaa jaksaa odottaa vuoroaan mutta aika hienosti kaikki viisi koiraa kuitenkin syövät. Pientä opettelua vaatii se, että ruokaämpäriin ei laiteta päätä, vaikka mie olenki keräämässä kuppeja hiukan kauenpana. No seki on vain oppimiskysymys ja aika hyvin se jo uskoo ku kiellän. Petra vain on oppinu sulavasti sujahtamaan ovesta ulos, kun häkin ovi aukeaa. Eihän se mihinkään mene, mutta kaitpa se kotikoiran oikeudella luulee saavansa erikoisoikeuksia ja haluaa juoksennella vapaana. Tänään treenit meni hyvin, tosin steikkarissa neiti on liian äänekäs. Se ei millään malttas olla hiljaa. Nyt kun en tunne Peetan vanhempia, niin en tiijä, onko sukuvika vai opittua tuo kiljuminen. Kun on muitakin komennettavana niin kyllä Peeta vois jo kuunnella ja olla edes 10 sekuntia hiljaa. Ehkä se rauhoittuu kunhan ikää tulee lisää. Malttaa se juuri ja juuri istahtaa valjaiden pukemisen ajaksi.

Kotona koirilla on ollut kissanpäivät. Poronlihaa ne ovat saanet yllinkyllin, osin huonomuististen omistajien takia. Toissa iltana esim. unohtu lihakeitto yöksi pöydälle ja koirathan sen sai seuraavana päivänä. Luita on piha pullollaan. Tuisku on valloittanut lipputangon ympäryksen ja vahtii siellä luuvarastoaan. Samaanilla ja Saltilla on omat kätköt häkissä. Ai niin, häkki on valmis. Laitan kuvia kunhan muistan mennä päivän valossa kuvaamaan sitä.
-Milla-

"Elämä ei koskaan ole niin vaikeaa,
etteikö siitä myönteisellä asenteella
saisi itselleen helpompaa."

perjantai 15. lokakuuta 2010

Samaani nirsoilee

Samaani on taas ollu kaksi päivää syömättä. Mie jo luulin, että nyt on loppu lähellä, mutta ehei. Se vaan ootti parempaa ruokaa. Oskarinliha ja jahtivahti ei maistu meän nirppanokalle jos kuonoon haisee tuore liha. Jani antoi lopulta Sampalle poron maksaa ja lihanpalasia ihan testinä ja kylläpä sille maistu. Ei ollu koira kipeä vaan nirso. Näkö ja kuulokin paranivat kerta heitolla, kun kyseessä oli raaka poronliha. Voiko se olla muka niin fiksu, että ku olema puhuneet porosta yms. niin se jo oottaa sitä ja tavis ruoka ei sitten maistukkaan??? Samaanihan paastoaa jos tarjottu ruoka ei miellytä. Esim. makkaran laadun testaan aina Sampalla. Jos herralle maistuu, on se syömäkelpoista...siis yleensä. Erikoinen koira huskiksi.
-Milla-

torstai 14. lokakuuta 2010

Tarhalta bongattua

Nanuq ja herkutteluhetki.
Tämä koira on siitä kiva koira, että se ei ikinä hyppää ulos häkistä vaan käy vain välillä kattelemassa maisemia. -Milla-

tiistai 12. lokakuuta 2010

Petran ja Nanuqin treenikuvia

Tässä Peeta ja Nanuq oottavat steikkarissa lähtötunnelmissa. Parivaljakko juoksi tänään eka kertaa yhessä ja ihan hyvin vierekkäinjuoksu onnistui. Vähän jännitin, mitä Nanuq meinaa Peetasta, mutta herra ei ärhennelly ollenkaan.

Pieni tauko ja matka jatkuu taas...

Tässä koko työporukka.

Ja reissu tehty. Tällä hetkellä koirat juoksevat 6km. Ehkä parin viikon päästä kutsuu 9km...

Lumi pysyi maassa koko päivän, joten ehkä tämä on pysyvä lumi, tuskin sentään. Petra oli eka yön samassa häkissä koirakavereittensa kanssa ja ihan ongelmitta.Tänään yksi nuori uros vähän ärhenteli Peetalle, mutta ei se vakavaa ollut. Seuraan tilannetta ja jos kaikki menee hyvin, Peeta saa jäähä asumaan neljän muun koiran kanssa. Petralle tekee kyllä hyvää asua muiden koirien kanssa. Ruokinta ja kaikki muu oheistoiminta on hyvä oppia nuorena.
-Milla-
"Yksi tärkeimmistä matkoista
minkä ihminen voi tehdä.
On mennä toista puolitiehen vastaan."

torstai 7. lokakuuta 2010

Purjehtimassa

Tärkeintä maailmassa ei ole se,
missä olemme vaan,
mihin suuntaan olemme menossa.

Satamaan päästäksemme on
meidän purjehdittava joskus tuulen mukana
ja joskus sitä vastaan.

Mutta...Purjehdittava meidän on,
ei ajelehdittava eikä
seisottova ankkurissa.

Koirat tuolla ulkona syövät lampaan lihaisia luita ja mie yritän perehtyä eläinkommunikaatioon. Se onki mielenkiintoista. Toisten mielestä se on täyttä humpuukia ja toisille se on tapa ymmärtää eläimiä. Olen vakaasti yrittäny oppia eläimistä, jottei minun tarttis omaa tyhmyyttäni niille hermostua. Aina kun koirat käyttäytyy typerästi, yritän ymmärtää miksi. Luulen, että turha huutaminen ei auta. Kunpa osaisi pitää itsensä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Yhteyden saaminen koiraan on oikeastaan aika helppoa, kun sen osaa ja luottaa siihen, että osaa. Eläinkommunikaatiokurssit ovat täältä pohjoisesta aika kaukana, joten apua kurssien tiimoilta ei ole oikein saatavilla. Vuosi sitten sain kuitenki tuntumaa Maiccu Kostiasen eläinkommunikaatiotaidoista. Hän hiukan neuvoi ja opasti minua yhden ongelmakoiran kanssa. Ja tuloksia tuli, uskokaa tai älkää. Mulle riittää se, kun itse uskon.
-Milla-

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Lenkillä


Tämmöset ovat meän iltalenkki maastot. Ei ole lenkkipolkuja tai pyöräteitä, mutta metsää löytyy.
-Milla-
"Olkoon iglussasi lämmin,
lampussasi öljyä ja
sydämessä rauha."
-eskimoiden sanonta-

tiistai 5. lokakuuta 2010

Poroparka

Vaikka ilma oli aika kamala, lähin koirien ja kaverin kanssa kävelemään Kangosselän reitin. Kauhea etelätuuli, miltei myrsky puhalsi ja vettäkin hiukan tihutti. Saltti sai laukkoa irti ja Samaani veti vetovyöstä. Reitin loppuvaiheilla eteemme ilmestyi poro. Aivan kuin se olisi tiennyt, että tulemme ja odotteli rauhallisesti polulla meitä. Ensin ihmettelin, miksei se lähde pakoon, mutta sitten hoksasin, että auton allehan se kaveri oli tainut jäädä, kun takapää oli halvaantunut. Mulla oli tietenki puhelin jääny kotia, joten kaverini soitti ensin Janille ja Jani lähellä asuville poromiehille. Jäimme odottamaan miehiä poron lähelle, jottei se karkaa metsään ja katoa. Me kaikki, poro, koirat ja ihmiset odottelimme rauhallisesti, vaikka emme tienneet kauanko avunsaanti kestäisi. Eipäs mennyt kuin varttitunti ja pojat jo astelivat poroa lopettamaan. Meitä se poro ei säikkynyt, mutta kun miehet tulivat, raahautui se vielä parisataa metriä pakoon. No poro pääsi kärsimyksistään ja meille tuli hyvä mieli. Oikeastaan ensin tuli itku, mutta kun näki eläimen kärsivän, niin eihän siinä muu auttanut.
-Milla-

"Toista täytyy työntää, toinen liikkuu itsestään. Siinä on se ero."

maanantai 4. lokakuuta 2010

Tänään on kansainvälinen eläinten päivä. En kyllä tiijä, miten sitä pitäis juhlia. Enemmän rapsutuksia kenties? Petra kävi tänään vetämässä neljä kilometriä. Hienosti meni myös tunneliin meno ja siltojen ylitykset. Tarharuokakin on alkanut maistumaan...ehkä pakon edessä. Hiukan neiti on rauhaton, kun joutuu olemaa ketjussa. Ihan vielä en uskalla laittaa tarhaan. Haluan että muut tutustuvat Petraan ja ottavat sen laumaan hyvillä mielin. Jos olis kahen koiran tarha vapaana, niin sinnehän Petra olis helppo laittaa. Neljän koiran tarhaan meneminen on vielä liian vaarallista. Saattasivat vielä rökittää Peeta paran. Kun itte olen paikalla, Peeta on ollu häkissä, mutten yöksi ole vielä uskaltanu jättää. No kaikki aikanaan ja koiran etu ennenkaikkea.

Saltti käväsi eilen koirakoulussa ja jee jee kerranki oli porukkaa. Saltti sai haistella hajuja eikä tietenkään minusta välittäny, mutta hyvää harjoittelua oli kerrankin. Tuo kontaktin otto vieraammassa paikassa kun tuottaa mulle päävaivaa.
-Milla-

"Työ on vain viipele elämää, se ei ole koko pitsa."

perjantai 1. lokakuuta 2010

Yksi lensi yli käen pesän

Tänään lensi nuorukaiseni pesästä ja muutti viimein koiratarhalle. Ensimmäinen mönkijätreenikin on takana ja hienostihan se meni. Koiratarhan ruoka ei oikein maistunut. Petra katto minua kysyvästi, mitä tuolle ruualle pitäs tehä, onko se syötävää? Seurasi sitten muita ja suostui maistamaan, mutta kuppiinhan se ruoka jäi. Ehkä huomenna paremmalla menestyksellä. Petran ilme vain oli niin hauska kun se maistoi ruokaa. Mie sanoin, että valitettavasti se on nyt sinun päivän menyy. Muuta ruokaa ei tule. Aikamoinen päivä Petralla kaikkinensa. On aika iso asia totutella asumaan tarhalla, jossa on yli neljäsataa työkaveria + met kaksjalkaset. Ja sitten suoraan mönkijän eteen laukkomaan, mutta Petra oli kuin vanhatekijä. Ekat 20m katteli taaksi ja sitten hokasi, että nythän pitää vetää ja sitten mentiin eikä meinattu. Kuviakin otin ja laitan niitä blogiin kunhan ehin. Ensimmäinen yö ilman Petraa... Aika outo olo.

Joka tapauksessa
kaikesta huolimatta
tänään alkaa viikonloppu.
Ihanaa syksyntuoksuista viikonloppua kaikille!
-Milla-