Tärkeintä maailmassa ei ole se,
missä olemme vaan,
mihin suuntaan olemme menossa.
Satamaan päästäksemme on
meidän purjehdittava joskus tuulen mukana
ja joskus sitä vastaan.
Mutta...Purjehdittava meidän on,
ei ajelehdittava eikä
seisottova ankkurissa.
Koirat tuolla ulkona syövät lampaan lihaisia luita ja mie yritän perehtyä eläinkommunikaatioon. Se onki mielenkiintoista. Toisten mielestä se on täyttä humpuukia ja toisille se on tapa ymmärtää eläimiä. Olen vakaasti yrittäny oppia eläimistä, jottei minun tarttis omaa tyhmyyttäni niille hermostua. Aina kun koirat käyttäytyy typerästi, yritän ymmärtää miksi. Luulen, että turha huutaminen ei auta. Kunpa osaisi pitää itsensä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Yhteyden saaminen koiraan on oikeastaan aika helppoa, kun sen osaa ja luottaa siihen, että osaa. Eläinkommunikaatiokurssit ovat täältä pohjoisesta aika kaukana, joten apua kurssien tiimoilta ei ole oikein saatavilla. Vuosi sitten sain kuitenki tuntumaa Maiccu Kostiasen eläinkommunikaatiotaidoista. Hän hiukan neuvoi ja opasti minua yhden ongelmakoiran kanssa. Ja tuloksia tuli, uskokaa tai älkää. Mulle riittää se, kun itse uskon.
-Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti