Tuiskutievan pihamätsäri

Mukana Tuiskutievan pihamätsärissä oli Sagaberran Oloneuvos, Seitakeron Onnimanni, Iqaluit Shaman ja Silent Creek Petra. Kisoissa arvosteltiin vain yksi luokka, joka oli pystykorvaiset koirat. Iällä, koolla tai sukupuolella ei ollut tällä kertaa väliä. Tuomarina toimi Jasmin. Ylivoimaisen voiton vei 13 vuotias Iqaluit Shaman.

Kemin näyttely

Petra ja kielo kehässä. Kielo sai sertin ja oli VSP. Onnitelut heille!

Kävin Saltin kanssa Kemissä näyttelyssä. Tuomarina oli Maija Mäkinen. Salttia ei kiinnostanu ottaa minkäänlaista kontaktia minuun, joten esiintyminen oli sen mukaista, kuono maassa. Tuomari ei sitten tykänny ensinkään Saltista ja antoi hylätyn matalaraajaisuuden vuoksi. Hylky on aiheuttanu jo polemiikkia foorumilla ja viestejäki olen saanu, kannustavia sellaisia. Ei kuulemme kannata lannistua. Ei Saltti hylsyn arvonen ole. Maija Mäkinen ei tunnistaisi Saltti kadulla Lapinkoiraksi. Saltti on koira joka vihastuttaa tai ihastuttaa. Tuomarit tykkää joko ihan kauheasti tai eivät ollenkaan. Löydä nyt sitten ne tuomarit jotka tykkää...

Saltti harjoittelee

Niina piti alkeistoko harjoittelukurssin viikonloppuna. Saltin kanssa yritimmä parhaamme mukaan ottaa oppia. Mukana oli kuusi innokasta koiraihmistä koirineen.

Eläinlääkärissä ja tokoa

Eilen illalla jo päätin, että tänä aamuna käyn Petran kanssa eläinlääkäärissä. Vatsa alkoi ihmeellisesti pömpöttämään ja sitä kummallista vuotoa oli. Kuumettaki oli 39.1. Kolariin sain aamuksi ajan ja sinne vauhdilla, jotta ehin ajoissa takasi koirakouluun tokoilemaan. Hannamari ultrasi, muttei ainakaan märkäkohtua tai pentuja näkyny. ONNEKSI! Virtsatietulehdusta ei voitu todeta eikä pois sulkea koska näytettä ei saatu. Eli oireet: kuume, juominen, vuoto ( ei verinen) ja mahan pömpötys ja aristus. Diagnoosia en saanu, mutta antibioottikuurin tietenki. Tulehdus on jossain, muttei tiedetä missä. Sairaalta Peeta ei vaikuta, jaksaa toheltaa niinku ennenki.

Heti Kolarin reissun jälkeen käväsin Ingan kaverin synttäreillä ja sieltä suoraan Muonioon tokokouluun. Saltin kanssa yritämmä harjoitella tokon alkeita tai ainakin jotakin tottelevaisuutta. Huomenna lähen suoraan koirakoulusta Ouluun. Nyt jää Janin harteille Peetan kunnon seurailu.
-Milla-

Kuka on oikeasti paras ystäväsi?

Meille tulee viikonlopun Lapin Kansat lievästi sanottuna myöhässä. Jos viikonloppuna et hae parin kilsan päästä laatikosta lehtiä, ne tulevat seuraavan viikon tiistaina, siis yleensä. No tällä viikolla lehdet tulivat keskiviikkona. Hiukan vanhat jutut jo lauantain lehessä. Mutta yksi hyvä juttu sieltä löytyi, nimittäin juttu Päivi Reijosesta. Hän työskentelee Brysselissä koirankouluttajana. Hän kertoo olleensa koirahullu niin kauan kuin muistaa, kuten useat meistä. Juttu on muutenkin hyvä, tulee mieleen nuoruuden vierailut Brysselissä Sannan luona. Lehdessä Reijonen koirahulluna vertaa tietenkin ihmistä ja koiraa. Kuka on oikeasti paras ystäväsi, hän kysyy? Voit testata sen lukitsemalla koirasi ja puolisosi tunniksi kylpyhuoneeseen. Arvaa kumpi heistä ilahtuu, kun avaat taas oven? Niin kumpikohan...?Sanotaan että koiralla on kaikki ihmisen hyveet ilman hänen vikojaan, mikä on totta.

Tuiskulla on ollut kamala päivä. Koko päivän on ukkonen jyrissyt ja sekös Tuiskua pelottaa. Ulos en ole herraa uskaltanu yksin päästää, ettei se katoa. Viime kesänä Tuisku säikähti jyrinää ja juoksi parin kilsan päähän saksalaistutun mökin portaille. Gerhard onneksi soitti heti, että Tuisku on tallessa.

Petra koettelee hermoja. Pöydiltä katoaa ruuat salaman nopeasti, enkä mie kerkeä oikeaan aikaan torumaan. Ei sitä väärään aikaan auta torua, tulee vielä traumoja. No semmosta se on tango pakkasella, ruukasi vanha koulukaverini sanoa.

Niina pitää koirakoulukurssia ens viikonloppuna ja mietin vielä, lähenkö Peetan vai Saltin kanssa. Ehkä kuitenkin Saltin kanssa. Onneksi joku jaksaa meitä onnettomia opettaa.
-Milla-

Petralle tuliaisia

Ostin Petralle Jällivaarasta Dragråttanin pinkimustan kaulapannan ja pinkin jäljestysnarun. Ei Petra jäljestyshommiin ala vaan se on turvanaruna perässä, kun se juoksentelee pihalla. Kohta naapurin lampaat tulevat kesälomalta kotia ja varmasti Petran kiinnostus niitä kohtaan on jo kasvanu. Vaikka Petra on tuommonen ikiliikkuj, niin luonnonlahjakkuus se on monessa suhteessa. Tänään pesin sen eka kertaa ja neiti seisoi suihkussa kuin vanhatekijä. Kyllä mie kohta olen sitä mieltä, että jos näin helposti kaikki uudet asiat menevät, siitä tulee helposti johtajakoira. Toivossa on hyvä elää. Koko poppoo saa yöpyä sisällä kolme yötä, kun Jani lähti taas Tenolle.
-Milla-

Jällivaaran näyttely

Kuvassa ROP JA VSP

Nyt on reissu käyty. Aamulla lähimä puoli kuuen maissa. Kangosessa Ruottin puolela otima yhen tutun kyythiin niinko ophaaksi. Olima perilä ajoissa ja kehäkin oli etuajassa. Ihmettelimmä ruottin tapaa aloittaa kehät jo puoli kaheksan. Mutta fiksujahan ne on. Melkein kaikki kehät olivat ohi puoleen päivään mennessä, jolloin on kuumin aika. Kotona olima jo kahen jälkheen.

Kuten arvata saattoi, Saltti keskittyi nuuskimiseen esiintymisen sijasta. Tuomari piti poikaa liian matalana, muuten ihan ok arvostelut. Eli kakkonen tuli. Onkohan se Suomen EH??? Hieno kokemus kaikin puolin ja hyvin järjestetty näyttely. Muoniolaisiakin oli vakio kalusto. Unnille ja Virpille onnittelut varacasipista. Lapinkoirien kehässä oli oikeastaan vain suomalaisia. Muutama ruottalainen vain oli mukana ja yksi norjalainen. Mallan valioituminen tyssäsi pieneen hammasvirheeseen, johon kaikki tuomarit eivät puutu. Harmi. Hyvän näyttelykoiran löytäminen on yhtä vaikeaa kuin hyvän lohiuistimen, totesi Jani reissun jälkeen. Ja niinhän se taitaa olla.

-Milla-

Hei se vetää!!!

Lähin koirien kanssa methään kävelylle. Lenkki meni kävelyn sijasta juoksuksi ku oli niin paljon sääskiä. Laitoin eka kerran Peetalle valjaat päälle ja ei ku menoksi. Neiti meni ko vanha tekijä. Mulla oli Samaani ja Peeta vyössä eli niinku canicrossissa jos hienola nimelä sanothaan. Petra lähti vetämään hienosti saman tien. Ei tarvinnu tyttö opastusta. Jospa siitä tulee johtajakoira yhtä helposti... heh heh no tuskin sentään. Harjoitustahan vetohommat vielä on ja suurimman ajan Peeta juoksenteli irti.

Saltti on nyt puunattu, föönattu ja harjattu. Aika kaljultahan tuo näyttää ilman alusvillaa, mutta nyt mennään näyttelyyn ihan kokemuksen vuoksi. Ettei mene rahat hukkaan. Salttihan aloitti karvanvaihdon ilmittautumisen jälkeen. Ruottin Suomenlapinkoirien erikoisnäyttelyssä pari viikkoa sitte useat koirat olivat kuulemma aika karvattomia, joten toivoa on. Minua varmasti jännittää niin paljon, että saltti reagoi siihen ja pelleilee. On ne ruottalaiset virkeitä ihmisiä. Kehät alkaa 7.30 heän aikaa. Suomessahan alkavat harvoin edes yheksältä. Hirveän hankala ajoittaa lähtemistä sinne, ku lapinkoirat ovat viimisinä kehässään ja en tiijä yhtään kuinka nopeaa toimintaa naapurimaassa on. No ajoissa mennään. Huomenna sitte jällivaaran kuulumiset ja mokaamiset.
-Milla-

koiran kasvatuksen suuria ajatuksia

Siperianhuksy lehdessä 2/2010 oli Juha Kareksen juttu -parhaat mahdolliset neuvoni vasta-alkajille. Jutussa oli kymmenen teesiä ja kohta 7 kolahti. Se menee näin; Älä kirjoittele chatissa tai höpötä puhelimessa - työskentele koirasi kanssa." Hoidetuasi työsi tai opiskelusi mahdollisimman hyvin, hoida perhesuhteita ja huolehdi omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistasi. Voimalla itse hyvin, sinulla on antaa jotain koirallesi ja harrastukselle. Edellisistä jäljelle jäävällä ajalla hoida, harjoittele ja leiki koiriesi kanssa. Huolehdi kodin ja koirien siisteydestä. Muista ulkoiluttaa koiria paljon. Kehitä itseäsi kokonaisvaltaisesti ja opi lisää harrastuksesta. Muista käydä tervehtimässä isovanhempiasi. Jos kaikki edellinen on hoidettu kunnialla ja aikaa jää, muista lukea sekä tehdä jotain muuta hyödyllistä kotona. Jos kaiken tämän tehtyäsi jää aikaa kirjoitella chatissa tai istua puhelimessa juoruten - kerro muillekkin mikä on tehokkuutesi ja tarmokkuutesi salaisuus."

Jaaha olikohan tämä blogin kirjoitus sittenkin harakiri? Pitäskö tämäki aika kuluttaa heittämällä palloa tai muuten aktivoimalla koiria. Asiaa kuitenkin koko yllä mainittu teksti. No mie aatelen niin että, ku kirjottelen kuulumiset tänne niin ei tartte kaikkien kanssa erikseen istua puhelimessa. Ehkä yritän vain selitellä huonoa omaatuntuntoa.

Olen ihan ymmällä Petran kanssa. Se ei kyllä minusta juoksussa ole. Ja tiputuskin on loppunu. Mitäköhän sekin oli. Olen kuitenki pitäny Saltin ja Peetan erillään. Peeta nukkuu sisällä yöt ja aamusella menee häkkiin, kun ite jatkan unia. En jaksais nousta vielä kukonlaulun aikaan niinku Peeta tekee. Saltti tulee aamusella vaihtovuoroon sisälle. Samaani raukka joutuu seuraksi junioreille häkkiin. Peeta=Petra. Lempinimi tulee Iidarin suusta, R kun ei niin helposti tule pienen lapsen suusta.

-Milla-

Vesileikkejä ja agilityä

Tuiskutievassakin ilmat lämpeni. Lapset ovat viihtyneet vedessä ja koirat myös. Ostin Samaanille ja Petralle hienon heittolelun, joka kelluu vedessä. Hieno se minusta on, muttei koirista. Mieluummin ne hakevat siideripulloa kuin uutta vesilelua. Sama homma on sisällä. Ostetut lelut ei paljoa kiinnosta, mutta esim. vanhat mehukattikanisterit ovat huippuja. Niillä Petra leikkisi kokoajan.

Pihalla Inga ja Venlaserkku "kouluttivat" urakalla koiria, monta tuntia. Ensin oli agilitya. Tytöt tekivät tietenkin hienon radan pellolle ja sitten alkoi koiranäyttely. Vanhalle Samaanille se oli vaihtelua vaikka välillä oli "pelasta minut täältä" ilme. Saltti ja Tuisku olivat ihan innoissaan, kun saivat herkkuja.

Petralla ilmeisesti alkoi juoksu. Eilen hoksasin, että lattialle tippui ruskea nestettä aivan kuin kohtutulehduksessa. Soitin eläinlääkärille, mutta hän käski seuraamaan tilannetta, koska Petra on muuten ihan virkeä. Harvoin noin pienellä kohtutulehdusta on. Pissatulehdusoireitakaan ei mielestäni ole. Veri voi olla kuulemma maksoittunu, mitä lie sitten tarkoittaakaan. Toivottavasti ei ole vakavaa.

Saltti on edelleen pesemättä....

-Milla-

Pippuria enemmän pippuria

Petra on hyvin nopea liikkeissään ja nappaa pöydältä ruokaa tai muuta kiinnostavaa salaman nopeasti. Varmaan kaikkien koulutussääntöjen vastaisesti laitoin tyhjän jugurttilautasen ja ruisleivän päälle ja muutamaan muuhun syöttiin jauhettua valkopippuria. Alko niin ärsyttään, ku kaikki katosi pöydältä. Mie tiijän, että mitään huokuttelevaa pennun haisteltavaksi ei saa jättää, mutta ku petra on niin nopea. Mie en kerkeä suuta aukasta kun jotaki on jo suussa. Katomme miten tilanne edistyy, nyt näyttää hyvältä.

Kävin Samaanin, Saltin ja Petran kanssa vähä opettelemassa ihmistentavoille eli jotku sitä tokoiluksikin sanovat. Niina jaksaa joka sunnuntai meitä opettaa, vaikka kovin monta koirakkoa ei siellä ole. Meille se on hirveän tärkeää. Täällä syrjäperällä ei näy muita koiria ja narussa kävelemiseenkään ei ole tarvetta, joten vierailut keskustaan antavat vaihtelua koirillekkin.

Illalla pesen Saltin sunnuntain näyttelyä varten. Vähän jännittää lähteä ihan ulkomaille näyttelyyn. Siellä ei onneksi ole paineita, kun kukaan ei tunne. Tulkki lähtee kuitenki mukaan ja neuvomaan, miten pitää toimia.

Yötön yö Kangosjärvellä

Tuisku joutu viime yönä 01.30 valokuvamalliksi. Oli niin hienot värit, että oli pakko lähteä ulos kuvaamaan. Kuvat on Tuiskutievan kotirannasta. Kyllä Lapin kesä on hieno!

-Milla-

Tahtojen taistelu

Meillä asustavat häkissä Saltti ja Petra, satunnaisesti Samaani ja Tuisku ei koskaan. Se olisi maailmanloppu laittaa meän poispilattu Tuisku häkkiin. Jos lähemä reissuun, niin muut häkkiin ja Tuiskulle etsitään hoitopaikka. Tuisku on niin helppo koira, että monet haluavat ottaa sen hoitoon. En edes muista, milloin Tuisku olisi ollut esim. narussa tai muuten vain kiinni. Talvella Tuisku päivystää Janin kelkan vieressä, ettei vain vahingossa jäisi matkasta. Jos Janilla on kelkkavaatteet päällä, Tuisku istuu jo kelkan päällä.

No siis asiaan. Mikä tahtojen taistelu? Janihan oli 4 päivää reissuussa ja mie päätin, että Petra ja Saltti saavat olla sisällä yöt ja muutenki paljon sisällä. Äkkiä molemmat oppi, ettei häkkiin kannata ainakaan vapaaehtoisesti juosta. Herkuillaakaan en saa niitä juoksemaan irti häkkiin. Mutta jatketaan taistelua, mie en anna periksi. Kyllä ne vielä hoksaavat, että häkkiin mennessä saa herkkuja. Saltti tulee reippaasti häkkiin, jos Samaaniki tulee. Mutta Petra kuikistelee portailla ja juoskee mieluummin naapuriin kuin häkkiin.

Tänään käyn moikkaamassa Nanuqia Harrinivassa. Häkkiä emmä ole vielä tehneet, ku auto särky. Järkyttävän iso lasku napsahti ja nyt pittää jo miettiä mihin rahat riittävät. Nanuq saa siis vielä nauttia koiratarhaelämästä.
-Milla-