Petra on sopeutunut hienosti uuteen kaveriporukkaan. Ruokinnassa neiti ei millään meinaa jaksaa odottaa vuoroaan mutta aika hienosti kaikki viisi koiraa kuitenkin syövät. Pientä opettelua vaatii se, että ruokaämpäriin ei laiteta päätä, vaikka mie olenki keräämässä kuppeja hiukan kauenpana. No seki on vain oppimiskysymys ja aika hyvin se jo uskoo ku kiellän. Petra vain on oppinu sulavasti sujahtamaan ovesta ulos, kun häkin ovi aukeaa. Eihän se mihinkään mene, mutta kaitpa se kotikoiran oikeudella luulee saavansa erikoisoikeuksia ja haluaa juoksennella vapaana. Tänään treenit meni hyvin, tosin steikkarissa neiti on liian äänekäs. Se ei millään malttas olla hiljaa. Nyt kun en tunne Peetan vanhempia, niin en tiijä, onko sukuvika vai opittua tuo kiljuminen. Kun on muitakin komennettavana niin kyllä Peeta vois jo kuunnella ja olla edes 10 sekuntia hiljaa. Ehkä se rauhoittuu kunhan ikää tulee lisää. Malttaa se juuri ja juuri istahtaa valjaiden pukemisen ajaksi.
Kotona koirilla on ollut kissanpäivät. Poronlihaa ne ovat saanet yllinkyllin, osin huonomuististen omistajien takia. Toissa iltana esim. unohtu lihakeitto yöksi pöydälle ja koirathan sen sai seuraavana päivänä. Luita on piha pullollaan. Tuisku on valloittanut lipputangon ympäryksen ja vahtii siellä luuvarastoaan. Samaanilla ja Saltilla on omat kätköt häkissä. Ai niin, häkki on valmis. Laitan kuvia kunhan muistan mennä päivän valossa kuvaamaan sitä.
-Milla-
"Elämä ei koskaan ole niin vaikeaa,
etteikö siitä myönteisellä asenteella
saisi itselleen helpompaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti