Tunnelmia Kirunasta jatko

Sunnuntai aamu valkeni sateisena, mutta innolla odotimme myös tätä päivää. Edellinenhän oli ollut tosi antoisi ja opimme paljon uutta. Aamupalalla huomasimme, että olimme valinneet hyvän hotellin. Aamiasella olivat nimittäin yhtä aikaa  suuret huskymusherit Hans Gatt ja Milos Gonda. Pääsipä yksi meistä Hansin kanssa juttusillekin. Musher-partyt eivät olleet veroittaneet kansaa  vaan salissa oli alusta asti porukkaa kuuntelemassa Jerry Vanekin luentoa... Water, water, everywhere- the basics of hydration, identifying dehydration, methods of rehydration. Hauskaa oli häntä kuunella. Tiesittekö muuten, että jos koiria haluaisi juottaa lumella, niiden täytyisi syödä sitä 50L päivässä.

Tim White oli alussa hukassa, mutta hän löytyi lopulta ja piti hienon luennon. Hän näytti vanhoja valokuvia ja kertoi omasta kilpailuurastaan. Hän on oikea mushereitten musher. En oikeastaan ensin tiennyt kuka tämä herra on, mutta aikamoiset saavutukset Iditarotissa hänellä on. Ja kyllä nyt tiedän kuka on Tim White. En nyt muista montako kertaa hän Iditarotin on voittanut, mutta useammin kuin kerran. Hän on kilpaillut aina houndeilla. Viimeisimmät kilpakoirat olivat salukin, irlanninsetterin ja grayhaundin sekotuksia. Joku sanoi, että houndeja sais olla max 50% sukupuusta, mutta en muista oliko se Hans vai Tim.

Saimme myös esittelyn uudesta/uudistetusta Amundsen racesta.

Hans Gatt kertoi vielä kuinka hän treenaa ja näytti meille treeni kilometrinsä. Hän juoksuttaa koiriansa paljon irti. Hän itse ajaa moottoripyörällä ja koirat juoksevat irti. Vähintään viisi mailia kerralla. Yukon joki virtaa vieressä, joten koirat käyvät usein uimassa joessa. Hän oli sitä mieltä, että koirat tarvitsevat kesälomaa ja hänen koiransa "lepäävät" elokuun loppuun asti. Eli vetotreenit alkavat vasta silloin. Kesä ei mene kuitenkaan lepäillessä vaan koiria juoksutetaan paljon irti. Hän kertoi, että kilometrit eivät ole niin tärkeitä vaan laatu. Sitten hän kertoi valmistautumisestaan Iditarotiin. Hänelle oli tärkeää, että koirat tottelevat häntä ja ovat sosiaalisia. You- the most important dog in the team eli yhteistyön on toimittava. Koiria  on silitettävä paljon ja jos ne eivät anna hänelle kiinni, ne eivät missään nimessä pääse kilpailuun mukaan. Se olisi liian riskaapelia touhua, jos ne pääsisivät kilpailussa irti. Hän juoksuttaa koiriansa paljon ilman seisinkiä ja syyksi sanoi, että koirat loukkaantuvat helposti niiden ollessa seisingissä kiinni. Suurin osa olkapäävammoista voitaisiin välttää, jos koirat juoksisivat ilman seisinkiä. Tästä aiheesta keskusteltiinkin paljon ja Hans joutui vastaamaan moniin ihmetteleviin kysymyksiin. Mielenkiintoista. Hän kertoi myös omasta valmistautumisestaan kilpailuun ja miten hän suoriutuu kilpailusta mahdollisimmän vähin vammoin.

Lopuksi Roger Dalh esitteli Finnmarklöppettia ja omaa voittosuoritustaan. Mielenkiintoinen kilpailu hänellä oli ollut. Koirat olivat karanneet kaksi kertaa ja yksi koira kuoli uralle, mikä melkein esti häntä jatkamasta kilpailua. Reki meni rikki ja koirat kieltäytyivät juoksemasta, mutta voittajana hän saapui maaliin. Hienoa!

Symposiumin aikana järjestettiin tietokilpailu ja palkinnot olivat hienoja. Kaikkien niiden kesken arvottiin Oinakan Nome reki, jotka olivat ilmoittautuneet elokuun loppuun mennessä.

Kotimatkalle pääsimme hienossa säässä. Mukaan tarttui uudet ajohanskat ja pinkit vaijeriliinat.

-Milla-