Viisitoista vuotta olen koiria treenannut syksyisin ja en ole ennen tämmösissä olosuhteissa koiria ajanu. Siellä on niin rapasta, kurasta, märkää, mutasta, pehmeää, lällyistä...mitä vielä ihania sanoja vois keksiä tämän hetkisistä treeniurista. Täällä on satanu melkein kaksi kuukautta tauotta, joten ei ihme että urat ovat oikeastaan kulkukelvotottomat. Ainoastaan tiellä voi ajaa uppoamatta. Onneksi mönkijöissä on neliveto, niin pahimmista lällykuopista pääsee pois. No aina ei pääse pois nelivedollakaan vaan tarvitaan toinen mönkijä avuksi ja kura lentää. Ihanaa tämä koiraoppaan työ. Jos sunnuntaina muistasin ottaa kameran matkaan niin saisitte videomateriaalia. Oikeastaan tänään ei niin kamalaa ollut, koska jostain kumman syystä ei satanut. Koirat ovat tietenki innoissaa, kun pääsevät juoksemaan, mutta kaitpa nekin toivovat jo pakkasia, jotta urat kovettuisivat.
Nanuq on saanut vielä säilyttää puhtaanvalkoisen turkkinsa ja pysyä kotona samoin Peeta. Raskinkohan niitä tuonne kuravelliin edes viedä. Sain laumaani kolme koiraa huippuvuorilta. Hiukan olin ihmeissäni niitä ajaessa, kun olin unohtanu kysyä käskyt. Mietin kuumeiseti mikä on norjaksi suoraan, muttei tullu mieleen. No sanoinpa sitte ihan suomeksi että nyt suoraan. Taitavat norjan koirat oppia äkkiä suomenkielisiksi. Huomena koiren päämusheri tulee käymään täällä, joten pitääpä muistaa kysyä, mitä käskyjä koirat uskovat. Käääntyivät hienosti oikealle ja vasemmalle, mutta muut käskyt oli mulla ihan hukassa. Se ei kyllä näyttänyt koiria häiritsevän, mitä mie huutelin vaan olivat ymmärtävinään minua, niin mie ainakin luulin. Tämmöstä tällä kertaa.
-Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti