Pakkasmittari näyttää taas huimia lukemia. Onneksi on vapaapäivä eikä tartte palella safarilla. Yritän jossain välissä tareta koirien kanssa tuonne jäälle tallustelemaan. Tuiskutievassa alkaa huima viikkoretkiputki. Vuorotellen olema isännän kanssa reissussa. Huomena herra starttaa kelkalla Kilpisjärvelle ja seuraavana maanantaina lähen mie koirilla ja sitte taas isäntä jne... Minun reissut pysyy onneksi tässä Muonion kunnan alueella. Tai no käväsen Enontekiön puolella.
Eilen Tuiskutievan väki varasi lentoliput aika pohjoseen. Niin pohjoseen, että siellä asuu jääkarhuja, mutta siellä asuu myös sukulaisia. Myöhemmin kuulette, mihin olemme matkalla. Meitä ei nuo aurinkolomat ja ihmishalsterissa (aurinkotuolissa) istuminen kiinnosta. Tottakai minua kiinnostaa myös sen perän rekikoirat. Asumme nimittäin yhellä koiratarhalla tai siis ihan sen läheisyydessä samassa pihassa.
Eilen koirat sai maistaa JahtiVahdin koiranmakkaraa. Samaanille se ei tietenkään maistunut, mutta muut söi sitä ihan hyvällä ruokahalulla. Samaanille kelpaa kuitenkin JahtiVahdin kanariisikuivaruoka. Muut maut ei sille kelpaa. Taijan jättää kuitenkin ostamatta lisää tuota makkaraa, kun se ei Sampalle maistunut. Ei se hyvää voi olla, kun laaduntarkkailijalle se ei maistunut. Nuo karvaturrithan syövät ihan mitä sattuu.
-Milla-
"Jos voisin antaa Sinulle yhden ominaisuuden, antaisin Sinulle kyvyn nähdä itsesi, kuten muut näkevät sinut. Silloin voisit huomata miten verraton oletkaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti