Enää muutama tunti vanhaa vuotta jäljellä ja on aika muistella menneitä. Tänä vuonna Samaani pääsi viettämään ansaittuja eläkepäiviään kotia. Petra muutti helmikuussa meille huskivahvistukseksi. Henkan kanssa kävimä kasvattajakurssin ja molemmat haimme ja saimme kennelnimet. Mie Tuiskutievan ja Henkka Riistavainion. "Vanha" huskymies vaihtoi koiramerkkiä ja pihalla haukkuu nyt rekikoirien sijasta karjalankarhukoiria. Mettästys on vieny musherin mennessään ja rekikoirailu on taaksejäänyttä elämää. Saa nähä miten minun käy...vievätkö lapinkoirat mennessään vai jaksavatko siperialaiset kiinnostaa haastavuudesta huolimatta.
Saltti kävi muutamassa näyttelyssä. Jopa Ruottin Gälliwaressa kävästiin ihan vain kokemuksen takia. Karmein näyttelymuisto on tietenki Kemistä. Maija Mäkinen antoi Saltille hylätyn, kun ei kuulemma tunnistanut poikaa lapinkoiraksi. Petra oli kesällä liian nuori ja Nanuq asusti tarhalla, joten heitä en käyttänyt kertaakaan tänä vuonna näyttelyssä.
Nanuqin kanssa käytiin vappuna käsivarressa hiihtelemässä. Mukana olivat myös Saara ja Aslak-Husky. Raajärven kisoista levinnyt kennelyskä saavutti keväällä myös meän koirat, mutta koirat selvisivät muistaakseni ilman lääkekuuria. Vai saikohan Saltti kuurin, muisti jo pätkii...?
Kesä toi mukanaan mäkäräiset ja Samaani oli pariviikkoa sisäkoirana. Muita koiria mäkäräiset eivät vaivanneet. Syksyn kosteat ilmat tai virukset aiheutivat Saltille pari kertaa keuhkoputken tulehduksen. Lääkekuureilla niistäkin selvittiin. Samaanilla todettiin vettä keuhkoissa ja sydänvika siis hiippaläppä. Nyt herra on sydänlääkityksessä niin kuin vanhojen herrojen kuuluukin. Saltilla on pissanpidätysongelmiin lääkitys ja näyttää toimivan. Lääkityksen aikana se ei ole pissannut kertaakaan sisälle tai siis pissa ei ole lirahtanut lattialle. Yöelämä on vilkastunut herrojen lääkityksen johdosta. Samaani kun ei voi nesteenpoistolääkityksen takia olla koko yötä pissaamatta.
Siinäpä muutama Tuiskutievan tapahtuma muisteltuna.
-Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti