" Vielä kerran tulee päivä, kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä milloin se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi hiljaa kotiovella,
Silloin tiedän, on aika avata.
Pidä silloin hiljaa kiinni, syliin hellään rutista.
Pidä kädestäni (tassustani) kiinni, lohduta.
Että voisin aivan hiljaa huomaamatta nukkua,
että voisin luulla, tulet mukana.
Sitten anna minun mennä, kun on aika lähteä.
Kerro kuinka unelmoimme joka kevät yhdessä.
Silloin anna minun mennä, kerro kevään linnuista,
kuinka kaunis onkaan taivas, kuinka kaunis uusi kesä ihana.
Toivon, ethän enää silloin kannusta ja rohkaise.
Ethän pyydä, että jäisin elämään.
Säästä minut hiljaa vain:
irti päästä,
olet vapaa lähtemään."
-Petri Laaksonen-
Samaanin käy huomenna eläinlääkärissä ja saamme tuomion sen terveyden tilasta. Huomenna ei kuitenkaan ole aika lähteä paremmille juoksumaille, vaan huominen kertoo ennusteen Sampan elämästä. Nyt on tosi hankalaa, kun en tiedä, onko sillä kipuja vai ei. Painohan tippuu hiljalleen ja yskä pahenee, mutta mutta... Milloin se on liian sairas, on vaikea sanoa kun Samppa ei osaa puhua. Tänäänki se jaksoi tehdä pienen karkumatkan naapuriin ja ihan juoksi minua karkuun. Huomenna tiedän kuitenki onko niitä päiviä muutama vai huikan enemmän.
-Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti