Arkiaskareita

Tartuinpa kirveeseen ja hakkasin 15kg lihaa pieniksi palasiksi. Petra oli tietenkin mulla apuna tarkistamassa, että tulee oikean kokoiset palaset. Tämä liha on Peetalle ja Nanuqille tarkoitettu, koska se on melko siis tosi rasvaista. Karvaturrit syövät oskarin jauhelihaa ja Samaani syö vain Hubertin lihahyytelöä. Suotakoon hänelle se viimeisinä elinpäivinään. Kuivaruokaa tarjotaan lisäksi. Huskyset saavat vahvempaa ja karvaturrit laihempaa.

-Milla-

Numerolaput tuli

Ilmoitin Peetan ja Nanuqin Posion ryhmänäyttelyyn. Tänään tuli  numerolaput. 13 siperialaista ja Peeta esiintyy numerolla 255 ja Nanuq 250. Kyllä jänskättää suostuuko Peeta yhteistyöhön vai meneekö kaikki pipariksi.

Lapinkoiria oli ilmoitettu 15.

-Milla-

Petra ja Nanuq tulivat kotiin.

Meidän työtätekevien rekikoirien oli aika palata kotiin ja aloittaa ansaittu kesäloma. Oikeastaan taka-ajatuksena oli treenata niitä Posion näyttelyä varten. Itte olen niin kipeänä, ettei minusta nyt ole näyttelyharkkoja tekemään. Vielä ois pari viikkoa aikaa harjoitella ja siitä ajasta puolet olen tunturissa hiihtämässä, joten tiukalle vetää. Peetan ainakin pitäs nähä muitakin koiria. Sillä on eniten vaikeuksia keskittyä koko touhuun.

Meillehän tuli se lapinkoiranpentu, joten nyt olen vähä mietiskelly, josko siirtäsin Peetan astutuksen ensi vuoteen. No katotaan kunhan se juoksu nyt tulee, mitä teen.

-Milla-

Biegga Pellon erkkarissa

Bieggan erkkarikuvat tulivat hiukan myöhässäm mutta tulivat kuitenkin. Tuloksena oli siis se EH.

-Milla-

Tieva Safarilla

Tievan kolmas yhen yön safari on nyt takana. Siitä ohessa jokunen otos. Tänä aamuna herätys oli kyllä aikanen. Neiti vikisi ulos 4.50. Pissit tehtyä, intoa ja touhua riitti seuraavat kaksi tuntia. Ja mie yritin nukkua, muttei siitä mitään tullu. Sitten kun oli aika herätä, Tievaa alkoikin jo väsyttää. No niin väsytti minuakin, mutta huskyt ootti aamupalaa. Matkanteko sujui Tievalta reessä olevassa häkissä, jossa neiti nukkui reen ollessa liikkeessä.

Nanuq ja Petrakin tutustuivat jo uuteen perheenjäseneen. Kumpikaan ei edes yritäny purasta pienokaista hengiltä vaan haistelivat uteliaina. Niin tekivät muutki koirat, mutta minua vain aina pelotti ku Tieva karkasi steikkareille.

 Kuten kuvistä näkee täällä on vielä ihan täys talvi. Kelit ovat upeat. Tänäkin aamuna oli ihanat lentokelit. Koirat vain laukkasivat ja nauttivat, kun reen paino ei tuntunut missään. Safarit on tältä vuodelta ajettu näissä maisemissa. Vain koiratarhan hölökunnan oma fiilistely safari on huomenna ja ylihuomenna edessä. Tieva pääsee sinnekki.

-Milla-

Tieva tunturissa!

Tieva pääsi pilkkireissulle matkaan. Olimme reissussa viisi päivää Norjan tuntureilla. Kysymys jääkin avoimeksi miten Tieva pääsi Norjaan... hyvin pääsi.

Neiti osaa olla jo vähän aikaa ulkona narussa ja yöt nukkuu sängyn alla, siis koko yön. Puolikuudelta Tieva tulee sängyn viereen vikiseen, sitten mennään ulos. Sen jälkeen tunti täyttä touhua ja sitte saa emäntäkin jatkaa unia. Harvinaisen itsenäinen pentu tai sitten se on nuoresta iästä huolimatta joutunu jos minkäkilaisiin reissuihin. Viime viikolla ennen Norjan reissua se oli mulla kahdella eri yösafarilla mukana.

Tievan ensimmäinen ilta tunturissa. Hyvin saatiin varjeltua neiti pilkkikoukuilta vaikka muutaman kerran se sotkeutuikin siimoihin.

 

Tiistaina maisema oli sininen ja valkoinen. Keskiviikkona vain valkoinen.

Porontaljalla oli pienen hyvä levähtää ja kattella maisemia.

Tuiskupäivänä kelpasi reki levähdyspaikaksi.

Reissu oli hieno. Rautuja saatiin ihan riittävästi. Ohessa kuvan suurimmasta raudusta, jonka tietenki allekirjoittanut sai ylös avannosta.

-Milla-

Iloista pääsiäistä!

Nimeä vailla

Pentu raukka on vielä ilman nimeä. Lapset kutsuu sitä Tinttaraksi. Mie aattelin, että pitäskö sen olla Tieva ku on Tuiskukin. Risku, halla, huurre, ridni, kaisla, naava, luna, hippu...ovat olleet listalla.

-Milla-

Tämä ei ole aprillia

Meillä on sitte se kuudes koira. Miten tässä näin kävi...
Suopunkitytön Hopeinen kuu tuli meille Pellon erkkarista. Tai no sieltä me haettiin. Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen meille siis muutti Suomenlapinkoiran riistanvärinen narttupentu. Nimetön vielä. Ehotuksia....

Biegga esiintyi Pellossa hienosti. Tuloksena EH.

Mie esitin narttukehässä mulle täysin tuntemattoman koiran ja uroskehässä myös mulle ihan uppo-oudon koiran. Toinen sai T:n ja toinen H:n. Olipahan mielenkiintosta mennä kehään outojen koirien kanssa.

Kamera lähti Janin mukana Kilpisjärvelle, joten näyttelykuvia täytyy vielä odotella ja tietty pikku neitin kuvia. On se ihana tapaus.
-Milla-