Treenikaverin puute

Olen lueskellut kateellisena muitten koirablogeja ja kaikilla tuntuu olevan treenikavereita niin tokoon kuin näyttelyharjoituksiin. Meillä Saltilla ei ole kaverin kaveria. Asumme niin syrjässä kyläkeskuksesta ja jopa Muonioki on kaikenlisäksi niin syrjässä, ettei täällä oikein riitä toimintaa nuihin hommiin.Tai oikeastaan vetäjä puuttuu. En ole uskaltanu ilmoittaa Salttia mihinkään näyttelyyn kun, fraasi kotona se kyllä osaa, ei päde näyttelykehässä. Pitäs olla ohitusharjoituksia yms. muitten koirien kanssa paljon enemmän.

Saltti on muuten neljä vuotta täytettyään ihan aikuistunu. Sillä on jo käytöstapoja ja se ei karkaile enää oikeastaan ollenkaan. Kusiongelmaki tuntuu helpottuneen. Ehkä ne lääkkeet auttoivat. No huonot tavat varmaan palaavat, kun Peeta ja Nanuq palaavat toukokuussa kotia. Nanuq on muuten tulossa iskäksi tuossa helmikuun tokaviikolla. Ootettavissa kauniita pentuja. Ehkäpä sinisilmäisiäkin. Narttua ei ole ultrattu, mutta toivon, että sieltä pentuja tulee. Pentujen äiti ei ole puhas siperialainen, joten rekisteröityjä pentuja ei tule.
-Milla

"Ole oma itsesi. Kuori itsekkyytesi ja itsesäälisi.
Poista epäystävällisten ajatusten ja onnettomien tunteiden siemenet.
Karsi kaikki ennakkoluulot ja murheet;
lisää tähän vankka usko, että elämä on elämisen arvoista.
Sekoita joukkoon hyvin ajatus siitä, että olet joku.
Korista huumorilla ja optimismilla ja makeuta rakkaudella.
Lisää lopuksi luja päätös elää täysillä päivän jokainen tunti, tulkoon mitä tahansa.
Anna paistua 365 päivää,
koristele hymyllä ja ystävällisillä sanoilla.
Tarjoile hyväntahtoisuuden ja rohkeuden kera.
Pane merkille vaikutus."