Tämä meän murkkuikänen petraneiti ei ole saanu tarpeeksi kahenkeskistä aikaa minun kanssa. Joten tällä kertaa jätin muut koirat kotia ja otin vain Petran matkaan Pitkänveonvaaraan. Puolentoista tunnin päästä neito oli hiukan väsynyt ja seisahti muutaman kerran, jotta sain hitaalla digikameralla näpsästyä kuvan. Toive olis ollu nähä poroja, mutta nyt niitä ei tietenkään näkyny. Kovin kauas Petra ei minusta uskalla lähteä, mutta kerran se eksy minusta. Mie näin koko ajan koiran, mutta koira ei minua. Vaihoin vähä suuntaa ja Petra ei huomannu sitä. Se alko juoksemaan ees taas n. 100 metrin lenkkiä. Se käänty aina siinä missä oli viimeksi minut nähny. Lopulta se nosti vähän katsetta ja näki minut. Retken jälkeen neiti riehu vielä pari tuntia ennenku se rauhottu. Lapset riehaannuttaa koiria ja varsinki Iidar. Kyllä Petra rauhottus nopeammin mutta Iidar juoksutta ja leikittää sitä ihan innoissaan.
Meillä on nyt kaksi samantasosta olentoa Petra ja Iidar. Ei sais verrata, mutta ku niille sattuu samoja juttuja. Molempia pittää varjella esim. puukoilta. Eilen Petra oli napannu pöydältä puukon ja juoksi innoissaan sen kanssa. Edellisenä päivänä Iidar oli tehny saman jutun. Iidar opettelee potalle ja joskus =useasti pissa tulee lattialle ja samahan se Petrallekki vielä sattuu. Molemmat karkaavat jos ulko-ovi jää jollaki auki. Hyvä puoli on se, että molemmat tulevat kutsusta takaisin. Molemma hyppivät sohvalla luvatta ja reihaantuvat ihan mahottomasti. Kaikki mielenkiintonen esim. pöydiltä katoaa hetkessä. Minun vain pitää arvata kumpi se tällä kertaa nappasi. Kaikki on tahtojen taistelua molempien kanssa. No kyllä net vielä rauhottuvat.
Koirat saivat tänään mäkärämyrkkyä. Saa nähä auttaako. Ikkunat olivat taas tänään mustan mäkäräarmeijan kansoittamia. Toivottavasti Salttia ei kovin mäkärät syö ku ois se näyttely.
Huomenna saan maistaa Jäämeren lohta kun, Jani tulee takasin Tenolta. Nam!
-Milla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti