TERVETULOA

TERVETULOA SEURAAMAAN TUISKUTIEVAN KOIRIEN ELÄMÄÄ. MUKANA MENOSSA SIPERIAN HUSKYT HUPIHUKAN NANUQ, SILENT CREEK PETRA, TUISKUTIEVAN SKAIDI, TUISKUTIEVAN STAALO, TUISKUTIEVAN SAANA, NYMÅNENS JONHNNY SEKÄ SUOMENLAPINKOIRAT SAGABERRAN OLONEUVOS JA TUISKUTIEVAN HALLANHALTIJA.

KASVATAMMEE AITOJA LAPISSA KASVANEITA ARKTISIA KOIRIA, JOTKA PÄRJÄÄVÄT MYÖS ULKONA TUULESSA JA TUISKUSSA. EIVÄTKÄ PELKÄÄ PAKKASTA.








lauantai 26. kesäkuuta 2010

juhannuspäivä

Tuisku Muoniojoen rannalla.
Asumme järven rannalla ja koirat käyvät päivittäin vedessä. Tuisku ja Saltti tyytyvät yleensä vain kahlomaan vedessä, mutta huskyt leikkivät limsapullonhakua. Tarpeeksi kauas kun pullon heitän niin joutuvat koiratkin uimaan, ainakin vähäsen. Petra oikeastaan vasta opettelee vesileikkejä ja liian syvälle sen pulloa en vielä heitä. Tänään Jani ei jostain syystä ottanutkaan Tuiskua veneeseen, kun hän lähti katiskoa kokemaan. Tuiskulle tuli vissiin hätä, kun se lähti uimaan veneen perään. Tuisku ei ole kyllä moneen vuoteen kehdannu uida mutta tänään seki ihme tapahtu. Jani komensi koiran kuitenki rannalle.


Juhannusaaton kämppäreissulle pääsi vain Tuisku matkaan. Samaani jäi sisälle mäkäräevakkoon. Myös Petra ja Saltti jäivät mäkäräturvaan tarhaan. En uskaltanut ottaa kumpaakaan matkaan, koska olisivat joutuneet yöpymään pihalla. Kotona koirat pääsevät koppiin mäkäräisiä piiloon. Maanantaina taidan ostaa apteekista sen uuden mäkäräkarkotteen. Ongelmana meidän koirilla on se, kun ne käyvät vedessä melkein joka päivä. Täytyy siis valita uimisen ja mäkäräkarkotteen välillä. Tuiskua nuo pienet öttiäiset eivät syö, maistuu ilmeisesti pahalle. Meillä on ikkunat mustana mäkäräisistä sen jälkeen kun Samaani käväsee 20 sekuntia pihalla. Tämä aika on koiranomistajan painajainen. Pahin aika kestää onneksi vain pari viikkoa. Sitten joko ne vähenee tai koirat tottuu niihin. En muusta tiedä, mutta kokemusten perusteella Samaani voi parin viikon päästä jo ulkoilla.


Petralle on tullut uhma ikä. Maaginen 6kk ikä saavutettu ja korvat ovat kadonneet jonnekkin. Niin kuuliainen tyttöpentu on muuttunut pieneksi riiviöksi. Petra on ikiliikkuja. Parin tunnin metsälenkit eivät tunnu missään vaan sisällä meno jatkuu duraselpupun tapaan. Täytyy siis olla tyytyväinen tulevaisuutta ajatellen. Talvella tämä koira ei ainakaan hyydy reen edessä aivan heti. Petraa kiinnostaa kovasti naapurin lampaat. Onneksi ne ovat vielä sen mielestä tosi pelottavia. Olen muutaman kerran käynyt Petran kanssa tutustumassa niihin ja Petraa on pelottanut enemmän kuin lampaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti