TERVETULOA

TERVETULOA SEURAAMAAN TUISKUTIEVAN KOIRIEN ELÄMÄÄ. MUKANA MENOSSA SIPERIAN HUSKYT HUPIHUKAN NANUQ, SILENT CREEK PETRA, TUISKUTIEVAN SKAIDI, TUISKUTIEVAN STAALO, TUISKUTIEVAN SAANA, NYMÅNENS JONHNNY SEKÄ SUOMENLAPINKOIRAT SAGABERRAN OLONEUVOS JA TUISKUTIEVAN HALLANHALTIJA.

KASVATAMMEE AITOJA LAPISSA KASVANEITA ARKTISIA KOIRIA, JOTKA PÄRJÄÄVÄT MYÖS ULKONA TUULESSA JA TUISKUSSA. EIVÄTKÄ PELKÄÄ PAKKASTA.








perjantai 11. maaliskuuta 2011

NELJÄS SAFARIPÄIVÄ 9.3.2011

Viime yönä oli kauhea lumituisku. Tuuli oikein vinkuin kaminanhormeissa ja mieleen muistui taas se Kebnekaisen safari, jolloin jouduimme lumimyrskyyn ja hätämajoitteena toimi rekien väliin pystytetty puolikas teltta. No siitäkin selvittiin hengissä.

Aamulla yritin ehtiä ensimmäisenä ulos ja yrittää kuvata lumen alle hautautuneita koiria, mutta Tuisku( siis minun koira) ehti ensin herätämään kaikki koirat, joten se siitä valokuvaamisesta. Tänään päivämatka oli 38km kovassa vasta tuulessa ja osittain umpeutuneilla reiteillä. Joku ahkionvetäjäkin oli "eksynyt" koiraurallemme ja oli jäljistä päätellen yöpynyt teltassa välillä. Inga jaksoi tosi reippaasti koko matkan. Vaikka välillä isolla järvenselällä kova puuskittainen tuuli meinasikin napata koko tytön matkaansa. Kun pitää tarpeeksi pausseja niin kyllä lapsikin jaksaa tommosen safarin ihan hyvin. Safarin nuorin oli 6v ja vanhin 75v.











-Milla-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti