Norjassa!

Lähdimme expempore viikonloppureissulle Norjaan. Perjantaina ajelimme Kautakeinon ja Karasjoen kautta Tanssijoelle Tenojoki varteen yöksi. Matkaa about 380km. Aamulla kattelimme kartasta, että missä se Varangin vuono oikein on ja sitten auton nokka kohti pohjoista. Utsjoelta Nuorgamiin ja sieltä Skippakurran kautta Varanginvuonoa kohti. Otimme myös kalastusvälineet mukaan, josko Norjan Ahti soisi meille antejaan. Nessebyssä oli isännän mielestä sopivan näköistä kalamaisemaa ja eiku rannalle heittelemään. Ja kalaahan tuli! Ensin emme olleet varmoja, mitä kaloja saimme, mutta niitä tuli paljon. Oletimme niiden olevan seitä ja niitähän ne loppujen lopuksi olivat. Ongimme kylmälaukullisen täyteen ja onnellisena lähdimme metsästämään jäitä. No Norjahan on kalamaa ja kaikki kalastaa, joten tottakai jäitä myydään kaupassa. Ei siis mitään kylmäkalleja vaan ihan oikeita jääpaloja pussissa. Tosi hyvä idea. Miksi niitä ei myydäSuomessa.? Tai ainakaan Muoniossa niitä ei myydä.

Ajelimme vuonon rantaa ihaillen maisemia ja Ekkeröyjassa käännyimme takaisin. Kyttyys iski, emmekä raskineet ajaa Vardöhön asti. Meidän tuttavat ovat viettäneet Ekkeröyjassa muutaman yön joten mekin kävimme tutustumassa kylään hiukan paremmin. Ja sinne mekin menemme joskus lomalle. Niin sitten joskus. Siellä oli ihana hiekkaranta kuin etelänmaissa mutta hiukan eri olosuhteissa. Lapset nautti.

Reissua varjosti hiukan paremman puoliskon lohikuume. Se nousi jo torstai-iltana huimiin lukemiin, mutta laski onneksi perjantaiaamuksi. Joten perjantaina saatoimme hyvillä mielin lähteä reissuun. No oletettu lohikuume nousi taas matkalla mutta laski hiukan buranalla. Sen verran heikko olo kuulemma oli, että iltasoutu Tenolla jäi väliin. Se ei siis ollut lohikuumetta! Aamulla taas kuumeton kuski, joten Norjaan vaan kalastamaan. Vasta paluumatkalla kuume taas nousi niin, että Tenon lohet saivat olla lauantai-illankin rauhassa. Tosin Iidar pääsi oikean Lohensoutajan kyytiin oppimaan lohensoudun saloja. Tämä reissu oli siis ensimmäinen ilman Tenon lohta. Joskus se käy niinkin.

 

 

 

 

 

 

 

Ja lopuksi huipennuksena Juls Kautakeinossa. En selvinnyt ilman koruhankintaa, se vaan oli niin ihana.