Kisoissa

Mie kävin tänä vuonna kerran pitkän matkan kisoissa eli LD-kisoissa. Kisat käytiin huhtikuussa Ivalossa. Suurin odotuksin lähdin kisoihin, sillä työkaverini oli tarhan kisakoirilla jo ajanut Finnmarkslöppetin ja koirilla oli kunto kohdillaan. Starttasin kymmenellä koiralla ja pian startin jälkeen tajusin, että seuraavat 100km tulee olemaan aikamoista hengissä selviytymistä. Rataa ei todellakaan oltu suunniteltu isoille, pitkille valjakoille. Jyrkkiä ysikymppisiä mutkia oli tuon tuostakin ja ratamerkinnät olivat tehty koirille, jotka osaavat lukea ratamerkkejä. Minä en kyllä vielä tänä päivänä kahden kymmenen vuoden rekikoirauran jälkeen ole tavannut koiraa, joka osaa lukea ratamerkkejä. No niin mentiin 100km ja pari kertaa roikuin kurvin jälkeen valjakon perässä. Onneksi olin laittanut turvanarun käteen, niin valjakko ei päässyt pakoon, vaan jäin roikkumaan reen perään.

Ensimmäiselle checkpointille saavuin tosi pirteillä koirilla, koska olin jarruttanut koko matkan. En siksi, että koirat olisivat menneet liian lujaa, vaan yksinkertaisesti rata oli niin mutkikas ja vaarallinen, että metallijarrulla oli oltava 90% ajasta. Koirat söivät hyvin ja 6h tunnin paussin jälkeen lähdin hyvillä mielin seuraavalle etapille. Jos edellisellä etapilla oli kurveja, niin nyt oli 85km aakeeta laakeeta ilman lunta. Eli nyt vaadittiin sitä loistavaa johtajakoiraa, koska ankkureista ei olisi mitään hyötyä. Hyvä johtajakoira minulla oli, mutta se ei kuunnellut minua vaan se oli tottunut eri kuskin komenteluun. Meillä oli siis kommunikaatio ongelmia. Reittimerkintä oli edelleen alkeellista tai suoraan sanottuna niitä ei ollut ollenkaan. Harharetkien jälkeen yön pimeydessä löysin oikean reitin kuin ihmeenkaupalla, mutta aikaa tuhraantui ihan liikaa. Harharetkillä loukkasin myös polveni, kun valjakko kääntäessä lähti käsistä. Aamulla saapuessani checkpointille koirat olivat edelleen niin hyväkuntoisia, että minua hirvitti lähteä kipeällä polvella ajamaan viimeistä ns. tappoetappia.  Keskustelin, pomon kanssa ja päätin, etten lähde riskeeraamaan koiria ja itseääni vaaralliselle uralle. Nyt jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt tiputtaa 4 pirteää koiraa pois. Ja ajaa ura vain kuudella koiralla.

Iso kiitos handlereille Jussille ja Irinalle sekä vielä isompi kiitos sponsoreille Aki ja Malla Holckille ja team Huskypointille, jotka mahdollistivat kisaan osallistumiseni.